pöö.

Miten voi olla, että jokaisen tekstin vois aloittaa sanoilla "long time no see"? Tätäkin kirjoitan koska markkinoinnin tunnilla opetusta on mahdotonta seurata; opettaja puhuu taukoamatta, vastaa sekunnissa itse esittämiinsä kysymyksiin eikä malta lopettaa edes taukojen ajaksi. Pohdittiin tyttöjen kanssa että vaikka ilmestyttäis nakuna tunnille, ei opettaja ehkä huomais mitään.

Koska täällä ollaan opiskelemassa, puhutaan ekaks koulusta.

Koulupäivät käy vähiin, jipii! Meillä on koulua tää päivä mukaan lukien enää neljä päivää jäljellä! Joulun ja uudenvuoden välissä olevat pari koulupäivää skipataan surutta, mutta ennen sitä tekemistä silti riitää: economicsista, marketingista+ intercultrural communicationista on kaikenlaisia esseitä ja esityksiä jotka pitäis vielä saada aikaiseks tehdä. Kuulostaapa huonolta suomelta ja tossa on joku pielessä mutta niinku Hugo sen jo kauan sitten tiesi: ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta.

Tammikuussahan meillä on enää final examit joiden aikataulut saatiin thaikku aikakäsityksellä aikasin eli jo tänään tietää, mahtavaa! Viimeiset niistä on kahdeksas tammikuuta ja tietysti kaikki mukavasti peräkkäisinä päivinä. Myös meidän opetusaikataulut Suomessa julkaistiin viime viikolla ja onneks ei päätetty koulun takia tulla aikaisemmin suomeen - lähes kaikki kurssit mitkä pitäis käydä alkaa vasta maaliskuun alussa. Kirjatenttien lisäks pääsen siis ihan oikeille luennoillekin mikä tarkoittaa myös kahvikakkonen hetkiä makkivellissä Miikkan ja Rosan kaa! Kalapalat täältä tullaan.

Skillssin kurssi muuten on mun lemppari koska siellä ei tarvii nähdä niin paljon vaivaa hehee. Tai meille suomalaisille se on helppo koska siellä pitää enemmänkin ajatella itse. Thaikkuoppilaat on ihan kiipelissä koska kriittinen ajattelu on ekan vuoden opiskelijoille vielä vähän uutta. Hyvä esimerkki tosta on, kun tehtävänä oli kirjoittaa yks value, mikä on sulle tärkee. Yks oppilas kirjoitti että portrait? Mitäs..

Varattiin viime viikolla mulle ja Rosalle lennot Balille 14. tammikuuta ja siellä pitäis olla myös tuttuja sillon vaihdossa joten ehkä päästään näkeen myös vaihtarielämää balityyliin. Aikaa Thaimaassa on enää kuukausi, apua! Siitäkin kaks viikkoo menee muualla kun kotona Kathussa, joten arkielämä täällä alkaa oleen aika vähissä. Ikävä tulee mm. Chanitran ruokia (fried rice with chicken in my heart), Jenskin ja Tanjan sänkyä mun krapulakotina, hengailua koulun jälkeen altaalla, koko meidän kommuunia, sunnuntain BBQ-buffaa, salin one-spoon protskusheikkejä, myanmarilaista tankkauspoikaa, mun omaa skootteria eikä kaikista vähiten Banglaa ja tietty Pablon baaria. Justkun mopotaksit on oppinu tuomaan meidän kotiin ilman että niille tarvitsee kertoa osoitetta: "yes yes, same same always, see u next weekend, katuu katuuu". Hö.

Mun pitää varmaan ostaa kesäks skootteri turkuun, tosin en saa ajaa edes mopoa saati sitten tollasta millä pääsee vähän kovempaa. Täällä skootterista on tullut ihan korvaamaton, ilman sitä on niiin jumissa. Huomasin sen viime viikolla, kun mun skootteri oli rikki ja jokapuolelle piti mennä jonkun muun takana. Skodu siis sammu kun ei kaasuttanut mikä aiheutti pientä päänvaivaa esimerkiksi Patongin ruuhkasta rantatietä ajettaessa. Olin siis tulossa salilta kotiin ku se päätti vaan sammua ja Geraldin ohje oli että jos saat sen päälle niin älä jarruta ollenkaan. Edessä Patongin alamäki joten mikäs siinä, hengissä selvittiin. Verrattuna Suomeen skootterin korjaaminen onneks hoituu hetkessä, ajat sen lähimmän korjaamon pihaan, odotat puol tuntia ja Gerald tulee maksamaan korjauksen, superia.

 

 

 

Pidettiin lauantaina pikkujoulut meidän poolilla. Täällä melkein kaikki vaihtarit on pitäny allasbileitä eri teemalla ja vihdoin oli meidän vuoro. Tiistaina olisi taas vuorossa yhdet oululaisten villalla mutta taidan mennä skootterilla että oon keskiviikkona reippaana vastaanottamassa Monaa. Bilekutsut täällä toimii sil tapaa, että meidän AE:n facebook ryhmään laitetaan kutsu ja jänskätään tuleeko paikalle kymmenen vai kaikki yhdeksänkymmentä vaihtaria + heidän kamutavecitmitkä lie. Lauantainakin ihmisiä oli aika paljon, (koska edellisviikon pitkien vapaiden takia monet reissas sillon) mutta kyllähän me nyt osataan olla nätisti. Ainut mikä oli hukassa aamulla oli meidän pikkuinen joulukuusi, se kuitenkin oli mystisesti ilmestynyt meidän keittiön pöydälle sillä välin kun oltiin sunnuntaina illalla syömässä .. ovet oli kyllä lukossa että en tiedä.

 

 

 

 

Kirjoittaminen tänne tuntuu välillä melko hankalalta minkä saataa huomata tästä reippaasta tahdista. En tiedä kiinostaako ketään lukea meidän perus arjesta täällä. Tai kiinnostaako näitä mun tekstejä lukee lainkaan koska näähän on hirveen loogisia. Jotain kuvia tai muitakin vois ottaa tietty ottaa, mutta se tuntuu jo samalta ku ottaisin kauppatorilla kuvia hessusta. Täällä jotkut jutut ja niiden erilaisuuden suomeen verrattuna huomaa vaan enää sillon kun jonkun vasta tänne saapunut kamu ihmettelee miten jotkut asiat täällä toimii.

 

Mitäs ..  tähän väliin voisin vaikka kirjoittaa siitä, miten thaimaalaiset uskomukset on toisinaan aika mielenkiintoisia. Me ollaan kyllä omaksuttu jo jotain tapoja kuten mm. se, että skodulla patongin mäen päällä kuuluu tööttätä, jolloin muut vastaavat takas tekemällä samoin. Syy edellä mainittuun toimintaan on siinä, että korkeella mäen päällä koetaan olevan lähempänä jumalaa kuin muualla, tööttäämällä saa hyvää onnea matkalla alas mäkeä ja hyvää onneahan ei koskaan voi olla liikaa.

Toinen mielenkiintoinen juttu on, että jokaisella thaimaalaisella on oma onnen värinsä, joka määräytyy sen viikonpäivän perusteella, minä oot syntynyt. Jokainen thaimaalainen siis tietää minä päivänä on syntynyt, en usko että Suomessa kovinkaan moni omaansa tietää. Kuvasta voi kattoo oman onnen- sekä epäonnen värinsä.

 

Day	Color of the day	Unfortunate color	Celestial Body	God of the day
Sunday	red	blue	Sun	Surya
Monday	yellow	red	Moon	Chandra
Tuesday	pink	yellow and white	Mars	Mangala
Wednesday	green	pink	Mercury	Budha
Thursday	orange	purple	Jupiter	Brihaspati
Friday	light blue	black and dark blue	Venus	Shukra
Saturday	purple	green	Saturn	Shani

 

Koska kaksyks marraskuuta ysiyks on ollut torstai, on mun onnenväri oranssi. Kuningas esimerkiksi on syntynyt maanantaina ja siksi jokapuolella on Thaimaan lipun lisäksi keltaisia lippuja kuninaan "tunnuksella" - keltainen on maanantaina syntyneiden väri. Jos epäonnen väri sattuu olemaan esimerksiksi sininen omistat sinisen auton, saattaa takalasissa lukee "this car is red", koska uskominen siihen että auto on oikeasti jonkun muun kuin huonononnen värin värinen auttaa häätämään pahan onnen.

Toisaalta täällä on myös tajunnut miten pöntöiltä jotkut suomalaiset jutut kuten esimerkiksi juhlat kuulostaa: siinä vaiheessa kun selität thaimaalaisille, että meillä julistetaan jouluna aina joulurauha jossa mies sanoo että nyt on rauha miettii että mitäs järkee tässäkin on ..  toinen esimerkki on itsenäisyyspäivän vastaanotto: kansanedustajat + julkkikset kättelee presidenttiä, selkee.

Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että 21. päivä lähdetään Krabille missä vietetään joulua isommalla porukalla. Joulun ja uudenvuoden väli ollaan Monan kaa (joka tulee ylihuomennaaaa!) Taolla ja Samuilla ja uutta vuotta mennään juhlimaan Phanganille full moon partyihin. Niinku sanoin jo aikasemmin, muutaman koulupäivän joutuu siis skippaamaan, koska kalenterin mukaan vapaita on vaan jouluaatto ja kahesviides sekä 30.12-1.1. Meillä piti olla oral exam intercultural communicationista mutta onneks se siirrettiin - päivässä Phanganilta Phukettiin ois voinu olla aika liikaa vaadittu.

Oltiin viikko eikun kaks sitten, en tiedä, sitten Jullun kanssa Ko Lantalla. Ferrymatka Phi Phi:n kautta kesti about kolme ja puol tuntia ja Lanta oli pyllystä säästä huolimatta yks kivoimmista paikoista täällä. Vaikka meidän hotellin keski-ikä oli +50 ja bileitä Lantalta on turha hakee, oli saari ihana.  Se ei oo niin turistisoitunu ja lisäks siellä on tosi kaunista. Siellä pysty omassa resortissa nauttimaan poolista tai parin metrin päässä olevasta monen kilometrin mittasesta rannasta missä et välttämättä muita nähny ollenkaan. Koska fiksuina tyttöinä jätettiin meidän kaikki ID:t kotiin, ei saatu vuokrattua skootteria. Onneks tuk tukit tuolla oli suht halpoja joten niillä kulkeminen onnistu. Käytännössä omasta resortista ei kuitenkaan olis ollu pakko poistua mihinkään, koska kaikki tarvittava oli lähellä. Meidän oman vip tuktuk kuskin nimi oli Mr Nut ja taxi kuskin nimi Mr. Man.. Thamaalaiset saa siis vanhemmiltaan nimen mikä voi olla esimerkiksi Pimpaporn, (porn tarkoittaa thaimaaksi siunattua ja esiintyy monissa nimissä, porn massage on siis ihan ok paikka) mutta niiden lempinimi millä niitä oikeasti kutsutaan voi olla vaikka Rose tai Lisa, ei siis mitään yhteyttä oikeaan nimeen..

Sateen takia vietettiin Lantalla vaan kaks päivää ja lähettiin takas kotiin Phi Phi:n kautta. Lantaa voin kuitenkin ehdottomasti suositella kaikille ketkä haluu olla sabai sabai ja poikkiksen tai tyttiksen kaa toi paikka on varmasti ihan ykkönen. Oltiin phi phi:llä sillon orientaatioviikolla, mutta koska sesonki on alkanu, oli se selvästi nyt parempi. Phi Phi on pieni, ihana ja kaikki on lähellä. Meidän bungalow oli viiden metrin päässä rannasta ja rantabaareista: kovasti respasta varoteltiin että baarien musiikki kuuluu yöhön asti mutta itse näin sen vain plussana: lyhyempi matka nukkumaan. Phi Phillä turistit on suurimmaks osaks nuoria ja fiilis sellanen rento ja toisin kun Lantalla bileitä kyllä riittää. Eikai Phi Phi:stä sen enempää kun että tulishowt oli hienompia ku viimeks ja perinteiseen tyyliin Jullu hukkas puhelimen .. Yks yö siellä oli siis tarpeeks ja uupuneina vietettiin pari tuntia ferryssä joka onneks keikkui vähemmän ku viimeks.

 

bungalow lantalla

 

long beach - ko lanta

 

phi phi

 

 

 

 

Koska kohta pitää tehdä quiz ja tää tunti loppuu vihdoin, mäki lopetan tän äärimmäisen selkeen ja hyvin organisoidun tekstin ellen päätä vielä kirjoittaa vaikka säästä tai jostain muusta yhtä järkevästä.

 

Ainiin.

 

 

xoxo,

Annukka

Erakko-Rosan jouluterveiset

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sairaalasta päästyään, täällä on yksi pikkuinen toipilas vietellyt jo pari päivää ihan yksin. Jullu ja Nunnu   harjoittavat poliittista toimintaa (koulu on kiinni poliittisen tilanteen ja mellakoinnin vuoksi) jossain päin Phuketin saaristoa, Koh Lantalla. Siellä kuulemma paistaa aurinko. Noh, täällä ei paista. Kaksi päivää harmaata tihkusadetta takana ja voin kertoa että puuhailua phuketissa on yksin sadepäivänä huomattavasti vähemmän kuin aurinkoisena. Tänään kuitenkin pääsin jo salille, ja totta kai kävin myös vähän jouluostoksilla! Paljon parempaa kuin leffojen katselu kotona, ainoana seurana kerroksen krapulaiset pojat.

Ja voih, katsokaa mitä ostin! Siinä se komeilee keskellä meidän keittiön pöytää! Oli tarkoitus yllättää Jullu ja Annukka, mutta enhän tietenkään pystynyt odottamaan huomiseen vaan piti lähettää kuva. Voitte myös kuvitella mikä näky olin joulukuusi skootterin kyydissä ja koristeet roikkuen toisesta sarvesta. Kuusta totta kai esittelin kaikille naapureista meidän ihanaan thaikkusiivoojaan asti.

Joten täällä siis on joulumieli huipussaan ainakin mulla. Ja enää viikko siihen että olen Bangkokissa suosikki A-P:n kanssa, jolla toivottavasti on laukussaan paljon ruisleipää, oltermannia ja ehkäpä jopa pipareita ja glögiä. Joulu vietetään luultavasti porukassa Krabilla, pitää varmaan kantaa tuo kuusi mukanani sinnekin. Ainiin! Uusivuosi menee myös kivoissa merkeissä. Sillon täällä on jo Oona ja minäkin pääsen vihdoin kuuluisalle Koh Lantalle. Kivoja aikoja edessä ja kouluakin jäljellä enää, noh final exameiden lisäksi, muutama hassu päivä!

Joulukuun ohjelmaan kuuluu siis Bangkokia (juu äiti ja iskä, ei mennä keskelle mitään mellakointia), shoppailua ja pari saarta. Bussimatka läpi Thaimaan Bangkokista Phuketiin herättää mun sisäisen seikkailijan ja reissu Phi Phille voi myös olla seikkailu, koska meidän hotelli on keskellä viidakkoa, ja joku reipas varailija onnistui tulkitsemaan asiat vähän väärin ja varaamaan huoneen ilman ilmastointia....... Jouluksi keretään vielä Krabille. Uusivuosi sekä minä plus Oona valloitetaan Koh Lanta kuun vaihteessa.

Sen jälkeen vuorossa onkin enää mun osalta final examit ja reissu Balille sekä Kambodzan temppelit. 5.2. mulle saa tuoda paljon lämpimiä vaatteita, koska Suomi on kylmä maa. Myös tulojuhlat saa järkätä.

Rakkaudella,

Joulutonttu

Kuinka monta thaikkua saa mahtumaan yhteen hissiin ja faktoja leijonakaupungista

Vastaus ekaan kysymykseen on että ainakin tuhat. Vaihtareita mahtuu noin viisi kappaletta (hissit on pieniä) mutta thaikkuopiskelijoita tuntuu sieltä aina ulos tulevan aina ehkä toi määrä potenssiin kaks. Tai sitten vielä paljon enemmän. Jossain vaiheessa sitä sekoaa laskuissa jo täysin.

Myös iltasateet hiukan pistää suututtamaan. Ja nämä sateet eivät ole sitten mitään pikkuisia, kivoja ja viilentäviä kuuroja. Tänään päästiin juuri skodun kyytiin masut täynnä thaikkuruokaa ja eiköhän taivas repeä. Siis kirjaimellisesti repeä. Sadepisarat tuntui naapurimme Anteron sanoin pieniltä tikareilta ja jos Jullun sanoja taas lainataan, niin ajettiin sitten aivan myyränä. Tällä viikolla olen siis jo yhden kerran saanut hakea skoduni polveen asti syvästä vedestä, viemäröinti täällä ei nimittäin ole aivan suomen tasoista.

Aurinkoakin on kuitenkin saatu. Ja ensimmäiset yläosattomat turistit bongattu Patongilta. Juuri äsken peilistä katseli iltasateista huolimatta melkoisen punainen raputyttö, mutta kuten varmaan jo sanottu niin meidän iskulause tuntuu täällä olevan "tän päivän puna, on huomisen bruna". Rannalla totesin myös että thaienkkuun on selvästi jo täysin tottunut, koska virvokekojun myyjän vastaus kysymykseen jätskistä "madam, ice cream walk on the beach" kuulosti jo ihan täysin normaalilta näin ensikuulemalta. Rannalla kävelevä jätskikin sitten lopulta bongattiin, se ei kuitenkaan kävellyt ihan omin jaloin vaan vanhan thainaisen kyydissä kylmälaukussa.

Sitten asiaan eli niihin faktoihin leijonakaupungista. Jos joku ei vielä hoksannut, vierailtiin siis viikko sitten Singaporessa (singa = leijona). Alunperin reissun syy oli lähteä Jullun seuraksi viisuminhakureissuun, mutta loppujen lopuksi ehtihän siinä kolmen päivän aikana nähdä vaikka mitä. Jullu lensi reippaasti Singaan jo yöaikaan ja nukkui lentokentällä (vähän jännitti että mitä ryöstetään tällä kertaa, mutta ilman henkilövahinkoja selvittiin). Me saavuttiin Annukan kanssa siinä puolenpäivän jälkeen ja lähdettiin kohti Boat Quaytä ja hotellia pelkän metrokartan voimin.

Metrolinjoja oli paljon. Siis tosi paljon. Mutta toisaalta niillä olikin sitten suhteellisen helppo liikkua. Singapore on tosiaan kaupunki jossa kaikki toimii. Kaikkialla on siistiä ja kaikki on järjestyksessä. Toisaalta luottamus ihmisten maalaisjärkeen on tässä kaupungissa täysin kuollut, sillä kaikesta varoitetaan ja kaikessa neuvotaan erityisen selkeillä kylteillä ja kuulutuksilla. Myös metrossa käsketään olla jatkuvasti silmät auki "epäilyttävän toiminnan varalta". Ihan kun sielä mitään semmosta olisi, kun suklaapatukan syömisestä julkisissa tiloissa saa sakot. Myöskään syljeskellä ei pitäisi eikä roskata, tai poliisille on kuulemma maksettava.

Perjantaina käytiin vielä pyörähtämässä Orchard Roadilla, joka on siis Singan ehdottomasti kattavin ja vielä kaikenlisäksi kaunein ostoskatu. Kauppoja oli mun makuun (ja mun budjetille) ehkä hiukan liikaakin, mutta jokapuolella välkkyvät jouluvalot ja kaupoissa soiva rauhallinen joulumusiikki pitivät mutkin supertyytyväisenä. Illalla käytiin vielä kävelemässä Marina Bay Sandsillä, jossa on kaunista ja niin näyttävää että sitä katselin melkein suu ammollaan jos sielä kaiken hienouden seassa olisi niin kehdannut kävellä. Kaikista kaunein juttu oli musta koko kaupungin yllä hohtava maailmanpyörä, eli Singapore Flyer.

Launtaina shoppailtiin taas Orchardilla ja syötiinkin vähän hienommin. Pastasta ja salaateista yms tuli Singaporen tyyliin aika hintava keikka ja pohdittiin jo että pitäiskö loppumatka elää pelkässä Burger Kingillä. No okei, Burger Kingiäkin tuli syötyä, mutta vaan sen takia että kaikki muu oli niin kallista. Tai ainakin Suomen hinnoissa anyways. Illalla käytiin vielä superjännällä night safarilla, metsässä oli ihan pimeää ja ajettiin safarivaunuilla läpi reitin jonka varrella nähtiin kaikkea antiloopeista tiikereihin ja  hyeenoihin. Safarin jälkeisessä esityksessä nähtiin vielä valtava käärme ihan parin metrin päästä! Jullu melkein pissas housuun.

Sunnuntaina käytiin vielä katsomassa Marina Bayn valtavia puutarhoja. Okei, olihan ne näyttäviä mutta ilma oli painostavan kuuma ja hiki virtasi valtoimenaa jo vain pienen kävelymatkan jälkeen. Oltiin onnemme kukkuroilla puutarhassa liikennöivistä golfkärryistä, mutta totta kai hikisen ilman jälkeen alkoi ukkostaa ja golfkärryt lopettivat liikennöimisensä saman tien. Noh, metroasemalle päästiin vaikka jalkapatikaksihan se meni. Koska erilaisten intialaisten ravintoloiden kokeluista on täällä tullut meille miltei harrastus, lopettettiin reissu Boat Quayn huikeaan intialaiseen (Little Indiassa satoi, joten ei pääsy kuin metroasemalle asti). Tästä suunnattiinkin sitten Annukan kanssa lentokentälle (taas supertaitavasti metrolinjoja vaihdellen) ja päätettiin syödä kakkua. Okei, siis tuplasti kakkua. Valdelmajuustokakkua ja suklaakakku, niiiin hyvää nam. Annukka haisteli hajuvesiä ja minä seurasin perässä pää tuoksuista sekaisin.

Loppujen lopuksi taas illalla todettin että kyllä koti on paras paikka. Kakkuöverin jälkeen mun henkilökohtainen suosikki, thaimaalainen riisipuurokuppi, maistui uskomattoman hyvältä. Maanantaina kun saatiin vielä Jullu (JA JULLUN VIISUMI) viimein kotiin, oli onnemme täydellinen. Koko viikko onkin eletty lähinnä rannalla, koulussa, salilla ja vielä kaikenlisäksi säästäväisesti ja terveellisesti (okei jädeä ei lasketa). Kaikenlisäksi koulu oli torstaina ja perjantaina kiinni mellakoiden takia. Saako tähän kohtaan sanoa jee? Torstaina oli siis bileet. Mulle viikon lopetus oli suhteellisen rankka ruokamyrkytys (kyllä tässä on jo terveenä oltukin) mutta tässä kohtaa elämää pysyy jo ainakin vesi sisällä. Välttäkää sea foodia, toverit.

Rakkaudella ja long time no see

Rosa

koti kathussa

Tää on Lotulle: tiddidii ja tättärää - meidän koti

Meillä asunnon saaminen hoitu ihan hurjan helposti. Meidän vaihtariryhmässä facebookissa oli pari välittäjää jotka tarjosivat meille vaihtareille sopivia majotuksia. Osa vaihtareista etsi oman asuntonsa kuitenkin itse, etenkin ne ketkä havittelivat isommalle porukalle tarkoitettuja villoja. Me kuitenkin koettiin että välittäjän kautta mahdolliset ongelmat olisi helmpompi hoitaa. Osalla vaihtareista vuokrasopimus on kirjoitettu esim. kuitin taakse, sen validiutta voi sitten jokainen itse pohtia:-D. Me käytiin tätä ennen katsomassa vain yhtä taloa, epäilyksiä vähän herätti se, ettei päästy edes sisälle koska omistajaa ei saatu tavoitettua. Kurkittiin siis ikkunoista sisälle ja sovittiin että mennään seuraavana päivänä uudestaan, josko päästäisiin ihan sisälle asti. Talo oli lähellä yliopistoa, mutta vähän sellasessa syrjemmässä ja viidakkomaisemmassa paikassa. Tosin tälläkin hetkellä ainakin muutama ruotsalainen vaihtari asuu siellä enkä ainakaan ole kuullut mistään hankaluuksista.

Törmättiin sattumalta Cafessa meidän vaihtariryhmässäkin asuntoja välittävään Tiinaan, jonka kanssa sovittiin treffit seuraavalle aamulle. Mun ja Jullun lisäks tätä meidän nykyistä kotia tuli katsomaan Noora ja Eemeli, joihin siinä vaiheessa törmättiin siis ekaa kertaa. Me päätettiin Jullun kanssa heti, että halutaan asunto tästä talosta. Tää on siis vähänku kerrostalo, jossa on yhden ja kahden makuuhuoneen asuntoja. Myös Eemeli ja Noora päätti ottaa yksiön samasta kerroksesta meidän kanssa eli niin siis sai siis meidän kommuuni alkunsa ...

Ekalla viikolla tutustuttiin Tuukkaan ja Sakariukseen, jotka olivat vielä vailla asuntoa. Meidän vinkistä pojatkin ottivat yhteyttä Tiinaan ja kappaskappas: pojatkin muuttivat samaan kerrokseen meidän kanssa. Viimeisimmät tulokkaat meidän kommuunissa ovat Tanja, Jenni, Antero, Asta, Maisa ja Tiina. Kuusikolla oli aikaisemmin oma ja _ihana_ villa, mutta valitettavasti vähän huonomalla alueella ja kai vähän huonommalla tuurillakin. Varkaita villassa kävi kolmesti, viimeisimmällä kerralla Asta nukkui alakerran sohvalla kun varkaat tiirikoivat sisään ja veivät Astan laukun siitä vierestä, hui.

Meillä on hyvä olla täällä! Plussaa ehdottomasti se, että sijainti on meille loistava. Kouluun ajaa viis minuuttia ja kaikki tarvittava (esim. seiska ja pesula + ruokapaikat) on tosi lähellä. Lisäks tästä on helppo lähtee oikeastaan mihin vaan, eri rannat on lähellä ja Phuket Towniinkin ajaa vain vartin verran. Lisäks meillä on täällä ihana henkilökunta. Meidän onni on ollu se, että ollaan voitu hoitaa kaikki asiat Mister Q:n kanssa. Hän on siis on vanhempi brittiherra joka tätä paikkaa hoitaa. Silloin kun Q ei ole paikalla, on paikalla thaiboy (Noora luuli että Q kutsuu häntä toyboyksi ..), joka auttaa, jos jotain ongelmia tulee (meillä esimerkiks on tällä viikolla vettä tullu ilmastointilaitteesta sekä vessassa jostain koska tulva mutta ei yhdestäkään hanasta). Lisäks täällä pyörii yks hirveen suloinen thaikkupoika, joka lähinnä maalaa ja korjaa kaikkia pikkuvikoja ilmastoinnista hajonneisiin skodun peileihin. Täällä on myös ihana siivooja nainen, hän tosin nauraessaan kuulostaa ihan siltä ku joku pieni koira haukkuis. Lisäks täällä törmää päivittäin paikallisiin raksamiehiin, jotka rakentaa poolin yläpuolelle kahta uutta asuntoo, jotka tosin ei oo mun mielestä ainakaan edenny yhtään sen aikana kun me ollaan täällä asuttu.

Meidän vuokra siis on 27000 bahtia eli 225e/kuukaudessa per henkilö. Täällähän vois asua paljon halvemmalla, mut turvallisuus, siisteys ja sijainti + oma pooli mielessä maksetaan ihan onnellisena toi summa. Etenkin kun vertaa siihen mitä maksan mun Sirkkalankadun kodista Turussa. Lisäks maksetaan vedestä ja sähköstä, vesi on halpaa mutta sähkö kallista. Siks ilmastointi on parempi pitää aika minimissä, onneks siihenki on jo tottunut. Lisäks hintaan meillä kuuluu "high-speed internet" joka toimii toisinaan ja toisinaan taas ei, high-speediksi en sitä kyllä lähtis villilläkään mielikuvituksella kutsumaan.
Sisään tänne pääsee alaovesta vain kulkukortilla joten pelätä ei oo tarvinnut. Tai ei ainakaan ole pelätty, parvekkeen ovi unohtuu liiankin usein auki mutta tuskin sitä kukaan neljänteen kerrokseen jaksaa kiivetä. Lisäks meillä on aika usein ulko-ovet iltaisin auki ja etenkin minä sekä Antero vaelletaan kämpästä toiseen kun kouluhommat ei kiinnosta. Täällä ei oo myöskään mitenkään poikkeuksellista löytää naapuria sunnuntai aamuna nukkumassa oman kämpän sohvalta; kotiin kun ei aina pääse kun jokaiseen asuntoon on vain yhdet avaimet.

Sitten se koti:

Alotetaan tärkeimmästä eli altaasta.

mun varpaat

Allas on siis katolla, alas kurkkimalla näyttää tältä:

 

Tossa alhaalla on päivisin rauhallista, mutta about viiden aikaan vilkastuu tosi paljon, koska silloin alkaa night market, mistä voi siis ostaa kaikee elintarvikkeista vaatteisiin.

meidän lähiseiska

Kurkkaus meidän kotiin:

ulko-ovelta kukkuluuruu

keittiö, jullun vaatteet on pöydällä koska kaapista myrkytettiin ötököitä

Meidän asunnossa on aika vähän säilytystilaa, siks meidän vaatteet on keittiön kaapeissa, eka kuva mun vaatekaapista ja alimmainen Rompun ...

Olohuone eli se missä aina opiskellaan reippaasti:

Isompi makuuhuone eli tällähetkellä mun ja Jullun rakkaudenluola:

 

Meillä on myös vessa kertaa kaks

 

Toinen makuuhuone eli se missä ollaan yksin. Rosa on tällä hetkellä siellä ja tota mites esim, toi pöytä verrattuna mun ja Jullun ..

lopuks vielä kuvia ulkopuolelta:

skodut siististi rivissä



tästä tullaan meille kylään

alakerran baari joka vielä harmi kiinni

pesula on ihan naapurissa

kotikatu

 

ja yllärinä:

mitä meillä syödään ja ehkä myös juodaan

Nyt alan ahkerasti lukemaan viimiseen mid-term examiin wupii! Huomenna meillä on tyttöjen ilta kun suurin osa pojista on jossain Singaporessa tai Jakartassa tai niistä ei kyllä tiedä. Mun salikamu jolla on baari Banglalla soitti äsken ihan vaan ilmoittaakseen, että siellä on huomenna kuulema joku hyvä DJ että mua ja kamuja odottaa pöytävaraus ja tärkeetä oli myös ilmoittaa hänelle viestillä minkälaista pulloo halutaan pöytään ettei joudu juomaan jotain mistä ei tykkää. Se olis ollu kyllä kamalaa. Intercultural communication + sen jälkeen intialainen kutsuu, kivaa viikonloppua Suomeen!

Bisous,
Annukka