Kuinka monta thaikkua saa mahtumaan yhteen hissiin ja faktoja leijonakaupungista

Vastaus ekaan kysymykseen on että ainakin tuhat. Vaihtareita mahtuu noin viisi kappaletta (hissit on pieniä) mutta thaikkuopiskelijoita tuntuu sieltä aina ulos tulevan aina ehkä toi määrä potenssiin kaks. Tai sitten vielä paljon enemmän. Jossain vaiheessa sitä sekoaa laskuissa jo täysin.

Myös iltasateet hiukan pistää suututtamaan. Ja nämä sateet eivät ole sitten mitään pikkuisia, kivoja ja viilentäviä kuuroja. Tänään päästiin juuri skodun kyytiin masut täynnä thaikkuruokaa ja eiköhän taivas repeä. Siis kirjaimellisesti repeä. Sadepisarat tuntui naapurimme Anteron sanoin pieniltä tikareilta ja jos Jullun sanoja taas lainataan, niin ajettiin sitten aivan myyränä. Tällä viikolla olen siis jo yhden kerran saanut hakea skoduni polveen asti syvästä vedestä, viemäröinti täällä ei nimittäin ole aivan suomen tasoista.

Aurinkoakin on kuitenkin saatu. Ja ensimmäiset yläosattomat turistit bongattu Patongilta. Juuri äsken peilistä katseli iltasateista huolimatta melkoisen punainen raputyttö, mutta kuten varmaan jo sanottu niin meidän iskulause tuntuu täällä olevan "tän päivän puna, on huomisen bruna". Rannalla totesin myös että thaienkkuun on selvästi jo täysin tottunut, koska virvokekojun myyjän vastaus kysymykseen jätskistä "madam, ice cream walk on the beach" kuulosti jo ihan täysin normaalilta näin ensikuulemalta. Rannalla kävelevä jätskikin sitten lopulta bongattiin, se ei kuitenkaan kävellyt ihan omin jaloin vaan vanhan thainaisen kyydissä kylmälaukussa.

Sitten asiaan eli niihin faktoihin leijonakaupungista. Jos joku ei vielä hoksannut, vierailtiin siis viikko sitten Singaporessa (singa = leijona). Alunperin reissun syy oli lähteä Jullun seuraksi viisuminhakureissuun, mutta loppujen lopuksi ehtihän siinä kolmen päivän aikana nähdä vaikka mitä. Jullu lensi reippaasti Singaan jo yöaikaan ja nukkui lentokentällä (vähän jännitti että mitä ryöstetään tällä kertaa, mutta ilman henkilövahinkoja selvittiin). Me saavuttiin Annukan kanssa siinä puolenpäivän jälkeen ja lähdettiin kohti Boat Quaytä ja hotellia pelkän metrokartan voimin.

Metrolinjoja oli paljon. Siis tosi paljon. Mutta toisaalta niillä olikin sitten suhteellisen helppo liikkua. Singapore on tosiaan kaupunki jossa kaikki toimii. Kaikkialla on siistiä ja kaikki on järjestyksessä. Toisaalta luottamus ihmisten maalaisjärkeen on tässä kaupungissa täysin kuollut, sillä kaikesta varoitetaan ja kaikessa neuvotaan erityisen selkeillä kylteillä ja kuulutuksilla. Myös metrossa käsketään olla jatkuvasti silmät auki "epäilyttävän toiminnan varalta". Ihan kun sielä mitään semmosta olisi, kun suklaapatukan syömisestä julkisissa tiloissa saa sakot. Myöskään syljeskellä ei pitäisi eikä roskata, tai poliisille on kuulemma maksettava.

Perjantaina käytiin vielä pyörähtämässä Orchard Roadilla, joka on siis Singan ehdottomasti kattavin ja vielä kaikenlisäksi kaunein ostoskatu. Kauppoja oli mun makuun (ja mun budjetille) ehkä hiukan liikaakin, mutta jokapuolella välkkyvät jouluvalot ja kaupoissa soiva rauhallinen joulumusiikki pitivät mutkin supertyytyväisenä. Illalla käytiin vielä kävelemässä Marina Bay Sandsillä, jossa on kaunista ja niin näyttävää että sitä katselin melkein suu ammollaan jos sielä kaiken hienouden seassa olisi niin kehdannut kävellä. Kaikista kaunein juttu oli musta koko kaupungin yllä hohtava maailmanpyörä, eli Singapore Flyer.

Launtaina shoppailtiin taas Orchardilla ja syötiinkin vähän hienommin. Pastasta ja salaateista yms tuli Singaporen tyyliin aika hintava keikka ja pohdittiin jo että pitäiskö loppumatka elää pelkässä Burger Kingillä. No okei, Burger Kingiäkin tuli syötyä, mutta vaan sen takia että kaikki muu oli niin kallista. Tai ainakin Suomen hinnoissa anyways. Illalla käytiin vielä superjännällä night safarilla, metsässä oli ihan pimeää ja ajettiin safarivaunuilla läpi reitin jonka varrella nähtiin kaikkea antiloopeista tiikereihin ja  hyeenoihin. Safarin jälkeisessä esityksessä nähtiin vielä valtava käärme ihan parin metrin päästä! Jullu melkein pissas housuun.

Sunnuntaina käytiin vielä katsomassa Marina Bayn valtavia puutarhoja. Okei, olihan ne näyttäviä mutta ilma oli painostavan kuuma ja hiki virtasi valtoimenaa jo vain pienen kävelymatkan jälkeen. Oltiin onnemme kukkuroilla puutarhassa liikennöivistä golfkärryistä, mutta totta kai hikisen ilman jälkeen alkoi ukkostaa ja golfkärryt lopettivat liikennöimisensä saman tien. Noh, metroasemalle päästiin vaikka jalkapatikaksihan se meni. Koska erilaisten intialaisten ravintoloiden kokeluista on täällä tullut meille miltei harrastus, lopettettiin reissu Boat Quayn huikeaan intialaiseen (Little Indiassa satoi, joten ei pääsy kuin metroasemalle asti). Tästä suunnattiinkin sitten Annukan kanssa lentokentälle (taas supertaitavasti metrolinjoja vaihdellen) ja päätettiin syödä kakkua. Okei, siis tuplasti kakkua. Valdelmajuustokakkua ja suklaakakku, niiiin hyvää nam. Annukka haisteli hajuvesiä ja minä seurasin perässä pää tuoksuista sekaisin.

Loppujen lopuksi taas illalla todettin että kyllä koti on paras paikka. Kakkuöverin jälkeen mun henkilökohtainen suosikki, thaimaalainen riisipuurokuppi, maistui uskomattoman hyvältä. Maanantaina kun saatiin vielä Jullu (JA JULLUN VIISUMI) viimein kotiin, oli onnemme täydellinen. Koko viikko onkin eletty lähinnä rannalla, koulussa, salilla ja vielä kaikenlisäksi säästäväisesti ja terveellisesti (okei jädeä ei lasketa). Kaikenlisäksi koulu oli torstaina ja perjantaina kiinni mellakoiden takia. Saako tähän kohtaan sanoa jee? Torstaina oli siis bileet. Mulle viikon lopetus oli suhteellisen rankka ruokamyrkytys (kyllä tässä on jo terveenä oltukin) mutta tässä kohtaa elämää pysyy jo ainakin vesi sisällä. Välttäkää sea foodia, toverit.

Rakkaudella ja long time no see

Rosa

koti kathussa

Tää on Lotulle: tiddidii ja tättärää - meidän koti

Meillä asunnon saaminen hoitu ihan hurjan helposti. Meidän vaihtariryhmässä facebookissa oli pari välittäjää jotka tarjosivat meille vaihtareille sopivia majotuksia. Osa vaihtareista etsi oman asuntonsa kuitenkin itse, etenkin ne ketkä havittelivat isommalle porukalle tarkoitettuja villoja. Me kuitenkin koettiin että välittäjän kautta mahdolliset ongelmat olisi helmpompi hoitaa. Osalla vaihtareista vuokrasopimus on kirjoitettu esim. kuitin taakse, sen validiutta voi sitten jokainen itse pohtia:-D. Me käytiin tätä ennen katsomassa vain yhtä taloa, epäilyksiä vähän herätti se, ettei päästy edes sisälle koska omistajaa ei saatu tavoitettua. Kurkittiin siis ikkunoista sisälle ja sovittiin että mennään seuraavana päivänä uudestaan, josko päästäisiin ihan sisälle asti. Talo oli lähellä yliopistoa, mutta vähän sellasessa syrjemmässä ja viidakkomaisemmassa paikassa. Tosin tälläkin hetkellä ainakin muutama ruotsalainen vaihtari asuu siellä enkä ainakaan ole kuullut mistään hankaluuksista.

Törmättiin sattumalta Cafessa meidän vaihtariryhmässäkin asuntoja välittävään Tiinaan, jonka kanssa sovittiin treffit seuraavalle aamulle. Mun ja Jullun lisäks tätä meidän nykyistä kotia tuli katsomaan Noora ja Eemeli, joihin siinä vaiheessa törmättiin siis ekaa kertaa. Me päätettiin Jullun kanssa heti, että halutaan asunto tästä talosta. Tää on siis vähänku kerrostalo, jossa on yhden ja kahden makuuhuoneen asuntoja. Myös Eemeli ja Noora päätti ottaa yksiön samasta kerroksesta meidän kanssa eli niin siis sai siis meidän kommuuni alkunsa ...

Ekalla viikolla tutustuttiin Tuukkaan ja Sakariukseen, jotka olivat vielä vailla asuntoa. Meidän vinkistä pojatkin ottivat yhteyttä Tiinaan ja kappaskappas: pojatkin muuttivat samaan kerrokseen meidän kanssa. Viimeisimmät tulokkaat meidän kommuunissa ovat Tanja, Jenni, Antero, Asta, Maisa ja Tiina. Kuusikolla oli aikaisemmin oma ja _ihana_ villa, mutta valitettavasti vähän huonomalla alueella ja kai vähän huonommalla tuurillakin. Varkaita villassa kävi kolmesti, viimeisimmällä kerralla Asta nukkui alakerran sohvalla kun varkaat tiirikoivat sisään ja veivät Astan laukun siitä vierestä, hui.

Meillä on hyvä olla täällä! Plussaa ehdottomasti se, että sijainti on meille loistava. Kouluun ajaa viis minuuttia ja kaikki tarvittava (esim. seiska ja pesula + ruokapaikat) on tosi lähellä. Lisäks tästä on helppo lähtee oikeastaan mihin vaan, eri rannat on lähellä ja Phuket Towniinkin ajaa vain vartin verran. Lisäks meillä on täällä ihana henkilökunta. Meidän onni on ollu se, että ollaan voitu hoitaa kaikki asiat Mister Q:n kanssa. Hän on siis on vanhempi brittiherra joka tätä paikkaa hoitaa. Silloin kun Q ei ole paikalla, on paikalla thaiboy (Noora luuli että Q kutsuu häntä toyboyksi ..), joka auttaa, jos jotain ongelmia tulee (meillä esimerkiks on tällä viikolla vettä tullu ilmastointilaitteesta sekä vessassa jostain koska tulva mutta ei yhdestäkään hanasta). Lisäks täällä pyörii yks hirveen suloinen thaikkupoika, joka lähinnä maalaa ja korjaa kaikkia pikkuvikoja ilmastoinnista hajonneisiin skodun peileihin. Täällä on myös ihana siivooja nainen, hän tosin nauraessaan kuulostaa ihan siltä ku joku pieni koira haukkuis. Lisäks täällä törmää päivittäin paikallisiin raksamiehiin, jotka rakentaa poolin yläpuolelle kahta uutta asuntoo, jotka tosin ei oo mun mielestä ainakaan edenny yhtään sen aikana kun me ollaan täällä asuttu.

Meidän vuokra siis on 27000 bahtia eli 225e/kuukaudessa per henkilö. Täällähän vois asua paljon halvemmalla, mut turvallisuus, siisteys ja sijainti + oma pooli mielessä maksetaan ihan onnellisena toi summa. Etenkin kun vertaa siihen mitä maksan mun Sirkkalankadun kodista Turussa. Lisäks maksetaan vedestä ja sähköstä, vesi on halpaa mutta sähkö kallista. Siks ilmastointi on parempi pitää aika minimissä, onneks siihenki on jo tottunut. Lisäks hintaan meillä kuuluu "high-speed internet" joka toimii toisinaan ja toisinaan taas ei, high-speediksi en sitä kyllä lähtis villilläkään mielikuvituksella kutsumaan.
Sisään tänne pääsee alaovesta vain kulkukortilla joten pelätä ei oo tarvinnut. Tai ei ainakaan ole pelätty, parvekkeen ovi unohtuu liiankin usein auki mutta tuskin sitä kukaan neljänteen kerrokseen jaksaa kiivetä. Lisäks meillä on aika usein ulko-ovet iltaisin auki ja etenkin minä sekä Antero vaelletaan kämpästä toiseen kun kouluhommat ei kiinnosta. Täällä ei oo myöskään mitenkään poikkeuksellista löytää naapuria sunnuntai aamuna nukkumassa oman kämpän sohvalta; kotiin kun ei aina pääse kun jokaiseen asuntoon on vain yhdet avaimet.

Sitten se koti:

Alotetaan tärkeimmästä eli altaasta.

mun varpaat

Allas on siis katolla, alas kurkkimalla näyttää tältä:

 

Tossa alhaalla on päivisin rauhallista, mutta about viiden aikaan vilkastuu tosi paljon, koska silloin alkaa night market, mistä voi siis ostaa kaikee elintarvikkeista vaatteisiin.

meidän lähiseiska

Kurkkaus meidän kotiin:

ulko-ovelta kukkuluuruu

keittiö, jullun vaatteet on pöydällä koska kaapista myrkytettiin ötököitä

Meidän asunnossa on aika vähän säilytystilaa, siks meidän vaatteet on keittiön kaapeissa, eka kuva mun vaatekaapista ja alimmainen Rompun ...

Olohuone eli se missä aina opiskellaan reippaasti:

Isompi makuuhuone eli tällähetkellä mun ja Jullun rakkaudenluola:

 

Meillä on myös vessa kertaa kaks

 

Toinen makuuhuone eli se missä ollaan yksin. Rosa on tällä hetkellä siellä ja tota mites esim, toi pöytä verrattuna mun ja Jullun ..

lopuks vielä kuvia ulkopuolelta:

skodut siististi rivissä



tästä tullaan meille kylään

alakerran baari joka vielä harmi kiinni

pesula on ihan naapurissa

kotikatu

 

ja yllärinä:

mitä meillä syödään ja ehkä myös juodaan

Nyt alan ahkerasti lukemaan viimiseen mid-term examiin wupii! Huomenna meillä on tyttöjen ilta kun suurin osa pojista on jossain Singaporessa tai Jakartassa tai niistä ei kyllä tiedä. Mun salikamu jolla on baari Banglalla soitti äsken ihan vaan ilmoittaakseen, että siellä on huomenna kuulema joku hyvä DJ että mua ja kamuja odottaa pöytävaraus ja tärkeetä oli myös ilmoittaa hänelle viestillä minkälaista pulloo halutaan pöytään ettei joudu juomaan jotain mistä ei tykkää. Se olis ollu kyllä kamalaa. Intercultural communication + sen jälkeen intialainen kutsuu, kivaa viikonloppua Suomeen!

Bisous,
Annukka

Hola!

En näköjään saa aikaseks kirjoittaa tänne kuin sunnuntaisin. Tää päivä on jostain kumman syystä yleensä ainut päivä viikosta, kun malttaa tälle antaa aikaa. Tosin sunnuntait on lauantaista johtuen yleisesti vähän laiskoja. Weekend-marketeille Phuket Towniin oon ollu menossa jo ainakin  kuukauden ajan mutta edelleen on suunnitelman asteella. Ehkä ens viikonloppuna. Tänään laiskuus on ollu huipussaan ja Pizza Companyn mopo on aika monta kertaa huristellut meidän osoitteeseen. Yleensä ollaan sunnuntai iltaisin käyty tuossa aivan naapurissa superystävällisen norjalais-thaimaalaisen pariskunnan omistamassa raflassa BBQ-buffassa herkuttelemassa eikä hintakaan oo kuin vaivaiset 95 bahtia. Ihan jos jotain meidän syöminen kiinnostaa. Täällä tulee muuten pihiks. Jos maksat ravintolassa safkasta yli viis euroo, on parempi vetää loppuviikko riisiä. Tosin mun lemppariks täällä on tullu fried rice with chicken sekä pad thai, joita lähinnä syön vuorotellen meidän kantapaikassa yliopiston vieressä. Kumpikin annoksista maksaa noin euron joka sopii mun budjetille tosi hyvin. Jää enemmän rahaa ostaa norsuhousuja.

Karon Beach

sillonku vielä oli aikaa olla poolilla

Ens viikolla meillä on siis mid-term examit, jotka meidän osalta starttaa huomenna markkinoinnilla. Tiistaina on vuorossa se pahamainen economics sekä myös life skills and problem solving. Kiva muutaman päivän tauko loppuu ihanaan lauantain examiin intercultural communicationista. Tää viikko on siis kulunut suurimmaks osaks kotona. Jopa ranta ja pooli on väistyny että nyt ollaan tosissaan. Muutamana iltana on marketing myopiat ja supply demandit tullu niin pahasti korvista ulos, että kirjojen jemmaaminen on ollut oman mielenterveyden kannalta välttämätöntä.
Tiistaina suunnattiin Rosan ja Anteron kanssa thaihierontaan. Oltiin kaikki kolme vierekkäin joten kaikki happyendingvitsit voi unohtaa. Paikkaahan oltiin jo sulkemassa kun me sinne saavuttiin, mutta 50 bahtii tippiä antamalla kolme kivaa hierojaa suostu vielä hoitamaan homman. Saatiin päälle hienot peikkopuvut jotka lopulta hierojat meille puki koska ei itse osattu. Hieronta oli jonkun verran tuskasta ainakin allekirjoittaneelle ja ilmeistä päätellen teki vähän pipiä muillekin. Thaihierontahan siis käsittää hieronnan varpaista korviin asti ja teki kivusta huolimatta niiiin hyvää. Seuraavaks ajattelin olla reipas ja kokeilla öljyhierontaa. Uskallan ehkä mennäkkin kun kuulin ettei tarviikkaan olla ihan nakuna.

Perjantai-iltana mentiin kokeilemaan wakeboardingia mikä oli ehdottomasti yks siisteimmistä jutuista mitä oon täällä kokeillu. Hommahan toimii niin, että paikassa on iso allas, jossa on kierrettävä rata. Vähän enemmän lajia harrastaneet harrasti myös hyppyreitä mutta oma toiminta ei ihan siihen yltäny. Tuolla siis toimitaan niin, että pidät kiinni vaijerista joka vetää sua eteenpäin. Ja ainiin lauta on kans jalkojen alla. Kuulostaa aika yksinkertaiselta mutta kaukana siitä. Vaikeinta koko hommassa oli päästä liikkelle, henkilökunta oppi varmasti pari uutta suomalaista kirosanaa kun alettiin treenaan. Loppujenlopuksi kaikki pääsi eteenpäin, mutta kääntyminen ei edelleenkään oo hanskassa. Tosin oon varmasti menossa uudestaan ja lupasin viedä myös Kurpan sinne kun se tulee kylään. Kahden tunnin jälkeen sen lisäks että olin niellyt einiinpuhdasta vettä muutaman litran, olin myös hyvin puhki ja mustelmilla.

Kesän ajaks hyvin kadonnut motivaatio käydä salilla on löytynyt! Myös Rosa, joka ei Suomessa salitreenaamisesta oo innostunu on täällä tekemässä mavee ja sumokyykkyä. Tullaan Bull Mentulan näkösinä kotiin.
Meidän sali on siis Patongilla ja sinne ajaa skodulla ruuhkasta riippuen viis tai kymmenen minuuttia. Villiä huhua oon kuullu ilmastoinnista, mutta jos sellainen siellä on, sitä ei huomaa. Suurin osa salilla kävijöistä on thaikkumiehiä, mutta joukossa on myös turisteja, joista heistäkin suurin osa on miehiä. Thaikkunaisten treenaamisesta sen verran, että noooo hulavanne on se eniten käytetyin juttu. Vaikka Phuket ja etenkin Patong on turistirysä ja täällä on totuttu vaaleisiin ihmisiin, saa salilla silti toisinaan kiusallisen paljon huomioo. Vaikka kuuntelen musiikkia napit korvilla enkä todellakaan näytä siltä, että mua kiinnostaa puhua, on aina joku thaikkubodari kyselemässä jotain ja haluamassa olla kamu. Välihuomiona tähän että mikään pahinkaan Elixia-pullistelija ei vedä kyllä vertoja osalle thaikkumiehistä. Niille on ihan normaalia nostaa paitaa ja peilalla omia abseja ihan vaikka 15 minuuttia kesken treenin, perus.

Loogisena jatkumona edellisestä kappaleesta seuraavaks eilisestä. Vietettiin Ilonan vikaa viikonloppua Phuketissa. Mentiin Kabareehen Patongille, joka on yks niistä jutuista mitä täällä vaan pitää nähdä. Itse paikanpäälle pääsyä vaikeutti, että tossa ihan vieressä oli iso onnettomuus joka tukki koko tien. Meidän asuinpaikan ja Patongin välissähän on vuori, joka pitää ylittää. Kiinalaisia turisteja kuskannut bussi oli jotenkin mystisesti kaatunut ja lähemmäs 40 ihmistä loukkaantui mutta onneks ketään ei vissiin kuollut. Muistutus taas siitä että täällä liikenteessä saa olla tosi tarkkana, etenkin noita mäkiä huristeltassa.
Kabareehen lopulta päästiin ja osa tanssijoista oli hyviä jaa osa noooo ei niin hyviä. Muutama tanssijoista oli myös selvästi kyllästyt vetämään samaa showta kolme kertaa illassa seitsemän päivää viikossa. Kukaan esiintyjistä ei laulanu oikeesti mutta puvut ja muut rekvisiitat oli tosi hienoja eli ihan tyytyväisinä lähdettiin jatkamaan iltaa. Matka jatkui safkan kautta Patong beachille juomaan bissee ja siitä tutulle ja turvalliselle Banglalle. Tosin tykkäsin olla siellä enemmän aikaisemmin kun turisteja oli paljon vähemmän. Tässä ollaan muuten kriisin äärellä. Seductioniin maksaa sisään. Normaalistihan naiset on päässy ilmaiseks, mutta koska high season niin sekin lysti on muuttunut maksulliseksi.

Tänään on osa pirteinä ja osa vähemmän pirteinä luettu ens viikon koitoksiin. Pää on sen verran jumissa kaikesta lukemisesta, että laitan Sakken koneelta varastetun sarjan pyörimään. Tänään ollaan Jullun kaa oltu muuten tasan kaks kuukautta reissussa. Ja tasan 100 päivää siihen kun Suomi kutsuu. Onneks sitä ennen meillä on vaiks mitä kivoja suunnitelmia. Ainiin. Isi jos luet tätä, oot maailman paras ja täältä lentopusuja sinne! Myös muiden melkein yhtä hyville iseille hyvää isänpäivää :-)

Ps. Lotan toive siitä, että näytettäis missä asutaan on kuultu ja yritän saada sen aikaseks ens viikolla, ehkä ..

Pps. Mun mielestä ei oo ok kertoo facebookissa mun vessakokemuksista. Törppömä oon unohtanu koneen auki ja lopputuloksenhan kamut ootte nähny. Kiitti Antero!

Terkuin,
Annukka