Tykkään Kuala Lumpurista. KL on ihana ja päihittää mun mielestä esim. Bangkokin monessakin jutussa. Silti ei harmita yhtään, että lopulta päädyttiin muutaman mutkan kautta tänne Phukettiin vaihtoon. Ranta, meri ja thaimaalainen sabai-sabai elämä vaan on enemmän mun juttu, vaiks hetkellisesti onkin kiva käydä fiilistelemässä vähän isompiakin kaupunkeja.
Meidän matka alkoi siis aikaisin (liian aikaisin) keskiiviikkona. Suomiannukka olis luultavasti alkanu hyperventiloimaan siinä vaiheessa, kun herätykselle on tapahtunut jotain mystistä ja aikaa kentälle lähtemiseen oli niinkin ruhtinaallisesti kuin kymmenen minuuttia, mutta täällä sabai-sabai toimii edelleen ja nopeen ja erittäisen loogisen pakkauksen jälkeen olin hyvinkin valmis tulevaan seikkailuun. Napattiin taksi lentokentälle, sinne matka kestää ruuhkasta riippuen puolesta tunnista tuntiin. Usein ongelmaksi muodostuu myös se, että taksikuskit eivät tunne meidän asuinaluetta eli Kathua juuri ollenkaan ja itsekin harvoin on aivan kartalla.
Meidän passithan oli leimattu aivan miten sattuu. En tiedä, oliko suupieliin kramppeja aiheuttavalla hymyilyllä ja vaalealla tukalla vaikutusta siihen, että mä pääsin livahtamaan uusien leimojen kanssa eteenpäin, Rosa ja Julia jäi jokatapauksessa thaikkuviranoimasten haaviin. Jullu reiluna kamuna kuitenkin suolas myös mut, joten siellä me sit kaikki kolme ihmeteltiin että mitäs kun final call alko paukkumaan. Täällähän kiire ei oo koskaan mihinkään, lennolle ehdittiin kuitenkin just ja just. Tällä hetkellä meidän passeissa on tyylikkäitä kuulakärkikynäkorjauksia joista ihan varmasti tulee sanomista myöhemmin.
Iso plussa KL:ssa on julkinen liikenne. Erilaisia junaratoja + monoraileja menee moneen suuntaan ja koko viiden päivän aikana käytettiin taksia kerran ja sillonki päämääränä oli sairaala .. Meidän kokemusten pohjalta voidaan sanoo, että yleisesti KL on vaivaton ja helppo, ihanan helppo. Ihmiset puhuu paljon parempaa englantia kuin täällä. Tai no. Se, että yleensä joku puhuu englantia on suuri ero verrattuna thaimaahan. Kadulla voit oikeesti kysyä apua ihmisiltä ja saat jopa vastauksen josta oikeesti on jotain hyötyä. Täällähän homma toimii niin, että mikäli thaikku ei osaa auttaa sua, se joko on hiljaa tai hymyilee tai sanoo jonkun vastauksen jota noudattamalla luultavasti oot vaan enemmän hukassa.
Meidän majoitus KL:ssä oli siis huippu hyvällä paikalla oleva bunkkeri. Kahden minuutin kävelymatka Bukit Bintagilta ja sijainti monorailin varrella oli meille tärkeempi kuin itse majoituksen taso. Itse majoitus oli noo.. sellainen mitä voi kuvitella sillä hinnalla, mitä me siitä maksettiin. Meidän huone oli ehkä sen kokoinen, kun mun suihku + vessa yhdessä turunkotona, joten tilaahan oli vaikka muille jakaa. Meillä kuitenki oli kaikki tarvittaka aka. ilmastointi. Paikka oli myö tosi siisti, mikä täällä Aasiassa ei aina oo niin itsestäänselvyys .. Lisäks meillä oli telkkari sekä oma suihku. Sellaista luksusta kuin omaa vessaa ei meidän luukusta löytynyt. Jaettiin siis vessa mm. kiinalaisen suurperheen kanssa. Heillä oli tapana iltaisin tehdä koko perheen voimin excursioita vessaan. Koitappa sinne mennä sekaan peseen hamppeja. Erään aasialaisen sedän mielestä myös oli ihan ok käydä vessan ovi auki asioillaan, ei kai siinä. Aikaa meidän bunkkerissa me ei nukkumisen lisäksi vietetty ollenkaan, joten ehdottomasti suosittelen Jalan Alor Budget Inniä mikäli sijainti ykköskriteeri.
Keskiviikkona mentiin Pavilion nimiseen ostoskeskukseen ja tapahtuipa meillä kaikilla kolmella pieni villiintyminen La Senzassa. Syötiin myös herkullista meksikolaista safkaa. Viiden päivän aikana tuli herkuteltua muutenkin sen verran, että tällä viikolla tavotteena on oikeesti ollu olla lähinnä salil eka salil vika. Illalla käytiin taas ravintolassa syömässä, sen omistaja on ollut tällä viikolla Phuketissa. Ollaan oltu kenkkuja, koska ei olla järjestetty sedälle baarikierrosta, jota se meiltä toivoi. Me voidaan kohta alkaa tekeen bisnestä ja järjestää täällä omia bar toureja - Julian perjantainen lääkäri antoi myös käyntikorttinsa ja halus meidän baarikierrokselle Phuketissa.
Torstaina herättiin reippaina vaikkakin kiinalaisella perheellä oli melusta päätellen joko hitonmoinen riitä tai sitten ne oli vaan tosi huonoja laulajia. Ekana suunnattiin Batu Cavesille, mun mielestä paikka oli vähän tylsä ja semisti pettymys. Hienointa siellä oli apinat, sori kamuille joiden facebook seinän oon spämmännu kuvilla ja videoilla apinoista:-D. Itse luolat oli pilattu aivan pöllösti kaikilla ihme valojakaiderakennushässäköillä, eikä ne ollu mitenkään lähellä luonnontilaa, siks fiilis niistä vähän plaah. Samana päivänä käytiin myös Little Indiassa joka oli ihan jees. Paljon intialaisia kojuja ja hyvää ruokaa, siinäpä se. Verrattuna KL:n China Towniin, Little India oli kivempi, koska kiinatown oli lähinnä vaan täynnä samaa goodqualityforumyfriend feikkikamaa, mitä Patongiltakin saa. Löydettiin myös jopa pikkusen ahdistavan iso Forever21 johon Rosa ainakin sai sopivasti matkabudjettia kulumaan. Paikallinen hema oli tietty pakko käydä tsekkaan myös.
Illalla mentiin käymään baarikadulla, jota ei ensin meinattu löytää. Pienen etsinnän jälkeen katu olikin käytännössä sama katu, millä meidän kämppäkin sijaitsi, kappas. Itse baarikatu oli pikkusen lame, eikä mitään verrattuna Banglaan, home sweet home. Iso plussa tosin siitä, että naiset sai juoda ilmaseks käytännössä koko illan.
Koska Julia ei ollut meidän käytävän maton kaa match made in heaven, alkoi perjantai reissulla sairaalaan. Laattalattia vs Jullun käsi 6-0, mutta onneks mitään suurempaa ei kädestä ollu menny rikki. Lääkärinkin antoi ibujen lisäksi hoitomuodoksi tequilaa. Sairaala oli by the way hienoin ikinä, meidän lisäksi siellä oli asiakkaina jotain sheikkejä perheineen. Rosa toteskin, että seuraavaks kun taas joku tauti iskee, aikoo se ottaa lennon KL:n ihan vaan siks että saa hoitoo just tuolla. Sairaalasta matka jatkui suureen, Berjaya nimiseen kymmenen kerroksiseen ostoskeskukseen jossa sitten vierähtikin tovi. Perjantaina käytiin myös Chinatownissa, jossa en saanut kyllä yhtään niin hyvää kiinalaista ruokaa, kuin Kiinanmuurissa. Chilikana susta haaveillaan! Koska launtaille oli suuret suunnitelmat, mentiin ajoissa nukkumaan. Käytiin myös KL-towerissa tsekkaamssa miltä kaupunki näyttää yläilmoista.
Launtaina vuorossa oli kunnon hc-turisteilua jos toi on ees mikään sana. Käytiin Merdeka squarella, jossa oli vanhoja rakennuksia ja miljoona muuta turistia. Kartan mukaan meidän seuraava määränpää, joka oli suuri puisto (jossa oli mm eri museoita ja esim lintu- ja perhospuisto) ei pitänyt olla kaukana mutta meidän suuntavaistolla kävelyä tuli jonkun verran enemmän. Miinuksena KL:ssa on kyllä se, että kävelyteitä ei oo juuri missään ja jos jossain sellaisen näät, pitää ensin ylittää jollain keinolla liian moni kaistainen tie. Loppujen lopuks päädyttiin jonkun kentän laidalle, missä oli menossa lasten fudispeli. Joku brittimies tuli ystävällisesti kysymään että mitäs hittoa me siellä tehdään ja neuvoi meidät oikeaan paikkaan. Lopulta siis päästiin perhospuistoon josta muistona miljoona kuvaa erilaisista perhosista. Myöhemmin mentiin uudestaan Berjayaan ja huvipuistoon, joka on rakennettu ostoskeskuksen sisään. Kovin montaa "aikuisille" suunnattu laitetta ei puistossa ollut, ne muutamat olivat kuitenkin sitäkin hurjempia. Lisäks päästiin purkamaan monen vuoden patoutumat törmäilyautoissa, jossa oikeesti sai törmäillä että lällällää Särkänniemi. Huvipuistoon oli panostettu kuitenkin hurjasti ja siellä oli erilaisia alueita eri teemalla. Eli kokemuksena sekin ihan huippu!
Illalla mentiin halloween-kemuihin erääseen Skybaariin ja puitteet bileille oli jokseenkin jees. Korkeen hintatason vuoks otettiin kuitenki vaan sivistyneesti lasi viiniä ja tässä vaiheessa siirryttiin Rosan kaa bunkkeriin kauneusunille. Jullu jatkoi iltaa vielä kahden suomalaisen kamunsa kaa, jotka on Malesiassa vaihdossa. Illan tapahtumista Hulio varmaan kertoo myöhemmin itse lisää, mutta lopputuloksena yksi varastettu laukku sisältäen mm. kaiken kuten passin, rahat, puhelimen, kameran .. Sunnuntai meni siis paikallisella poliisiasemalla ja lopputulos tälle kaikelle oli, että vaan kaks meistä pääsi sunnuntaina takas Phukettiin. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin taas kaikki onnellisesti kotona ja tuskaista paperisotaa lukuunottamatta Jullullakin kaikki hyvin.
Koska tää teksti on muutenkin jo kilometrin mittainen, on tietty loogista kirjoittaa lisää. Tää viikko on kulunut aika tiiviisti koulujuttujen parissa. Kaks quizziä, yks study case, monta kotitehtävää ja pelottavasti lähestyvä mid-exam viikko on aiheuttanut pientä stressitason nousua. Suurimmaksi kiusankappaleeksi on odotusten mukaisesti muodostunut economics. Hiton kansantalous. En usko, että asiat ovat oikeasti edes niin kovin vaikeita, mutta opettajan villi thaikkuaksentti sekä oma hieman vajavainen matemaattinen lahjakkuus ovat aikamoinen kombo. Eniten ärsyttää että oma panostus kurssilla on isompi kuin millään muulla ja silti ei ymmärrä. Perinteeksi onkin jo muodostunut, että opettaja kysyy tunnilla useaan otteeseen: Ann uuu understaaaaaand? Jännityksellä odotetaan siis ensi viikolla quizin tuloksia, saa nähdä. Onneks muut kurssit sentään sujuu ihan jees. Täällä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus että osa kursseista on motivaation tai kurssin haastavuuden vuoksi jäänyt naapurimme Tuukan aka. Tuksun sanoin "herran haltuun".
Sadekausi on kohta toivottavasti takanapäin koska vaihtoa on jäljellä enää kolme ja puoli kuukautta apua. Pelkkä ajatuskin siitä, että koulun jälkeen normaalia toimintaa ei oo mennä rannalle tai yläkerran altaalle kuulostaa hyvin epämukavalta. Lisäks tuun luultavasti palelemaan Suomessa jonkun verran paljon, alkuviikosta yhtenä iltana lämpötila oli vain 25 ja skootterilla huristellessani palelin ihan oikeasti ..
Vielä tämän vuoden puolella suunnitteilla on reissut Singaporeen ja toivottavasti myös Hongkongiin. Ainoa ongelma on oma taloudellinen tilanne mutta eiköhän sekin saada järjestymään. Jouluksi ollaan buukattu hotelli Krabilta, silloin oman porukkamme lisäksi täällä on ainakin mun kamu Mona sekä Rosan toveri A-P, joten eiköhän me saada perinteinen suomalainen joulu aikaan.
Eilen oltiin juhlimassa Halloweeniä eräiden vaihtarikamujen kämpällä ja osalla oli kyllä sen verran huikeita asuja ettäoma pumpkin asu jäi hyvin vahvasti kakkoseks. Meidän tie vei bilepaikalta meidän oman hovituktuk kuskin X:n kyydillä vielä Panglalle. Mun illan kohokohta oli ehkä kuitenkin maailman paras hampurilainen, jota banglalta saa. Entinen suosikki kanakebab on saanut väistyä! Koska väsy iski, tultiin Rosan kanssa jo melko aikasin mopotaksin kyydissä kotiin. Mopotaksi on muuten hirveen kiva: se on halpa, nopea eikä sun tarvi käydä kuskin kanssa small talkkia. Nukkumaan ei kuitenkaan kovin aikaisin ehditty, koska myös loput meidän kommuunin väestä alkoi pikkuhiljaa valumaan kotia kohti. Mun, Rosan ja Jennin kolmen hengen pyjamabileet käytävällä (meidän asuntojen käytävä on tavallaan ulkona koska ei seiniä) laajeni Anteron ja Tuukan saavuttua omien herkkuhampurilaistensa kanssa paikalle. Vähitellen uni kuitenkin hiipi itse kunkin silmään ja aamulla porukkamme hajaantui kukin omaan huoneeseensa jatkamaan unia.
Tää päivä on kulunut kokonaisuudessaan rannalla ja sävy naamasta on punainen mutta punainen on ihan kiva. Huomenna suunnitelmissa luultavasti lisää rantaa sekä turisteilua temppeleille muutaman uuden tuttavuuden kanssa rannalla. On kivaa, että täällä on helppo tutustua ihmisiin.
Meinasin jo lopettaa mutta muistin yhden viikon kohokohdista: mamin karkkilähetys tavoitti minut kuukauden jälkeen. Yleensä paketit tulevat perille alle kahdessa viikossa, mutta mun pakettia ei jostain syystä ollut kuulunut. Paketit ja kirjeet toimitetaan siis kotiovelle tai asuntomme vastaanottoon, mutta luulen että mun kohdalla kukaan ei ole sattunut olemaan kotona. Legendaariseksi muodostuneiden the oululaisten kautta sain kuitenkin kuulla, että pakettia kannattaa kysellä paikallisesta postista. Postissa asiasta ei tiedetty sitten yhtään mitään, he kuitenkin vinkkasivat, että lähellä on jokin toinen paikka, missä paketti saattaa olla. Tämä paikka osoittautui taloksi, joka oli lattiasta kattoon täynnä erilaisia paketteja ilman minkaanlaista loogista järjestystä. Tai niin minä luulin, sedälle osoitetta näyttämällä oma herkkupakettini löytyi kaikkien niiden satojen pakettien joukosta. Aivan litistyneenä mutta salmiakki on silti salmiakkia. Myös muut kommuunimme asukkaat ovat saaneet paketteja suomesta, joten ruisleipä on ollut tämän viikon juttu. Julia paketista paljastuneet dippikastikkeet aiheuttivat sen, että sekä minun, että monen muun kommuunimme asukkaan mami sai kiireellisen toiveen paketista sisätäen juuri tuota edellä mainitsemaani herkkua.
Joten isi ja äiti, dumleja, geishaa ja dippejä odotellen
pusuilla Annukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti