sunnuntai 29. syyskuuta 2013

skootterit, eksymiset, aurinko, monsuunit ja yksi merisairaus

Okei,

Aloitetaanpa lopusta. Siinä vaiheessa, kun makaat mytyssä yhteysaluksen konehuoneen viereisessä nurkassa ja oksentelet pieniin pusseihin joita heittelet sitten laidan yli, tiedät olevasi pohjalla. Entäpä kun merisairaudesta toivottuasi löydät rakkaan skootterisi yliopiston pihalta, pienenä miinuksena kuitenkin se että kypärässäsi näyttää olevan sadevettä noin puolen litran edestä. Todellinen walk of shame. Kiitos orientaatioviikko, kiitos Phi Phi islands. Viimein olen Kathussa kotisohvalla syömässä spicy cheese -nuudeleita suoraan kupista ja juomassa omenamehua. Nyt on hyvä.

Okei eli ollaan siis orientoiduttu ihan urakalla. Ensimmäiset vaikutelmat Phuketista olivat hyvinkin sekavia ja kuumehoureissa tehtyjä. Pääasiassa mieleen jäivät tuhannet skootterit, hektinen liikenne, ensimmäinen thaikkuolut ja kaiken kauneus sekä vihreys. Sadekausi täällä ei sinänsä haittaa, mutta välillä on turhauttavaa juosta paniikissa suojaan äkillistä kuuroa, koska kerran kun se alkaa, sitä tulee taivaalta kuin saavista kaatamalla tai ehkä parempi vertaus olisi kuin suihkusta.

Meidän kampus on ihan superlaaja ja eksyn sielä joka kerta. Kampusalueen reunoilla on paljon kivoja ruokapaikkoja ja yksi huikea vaihtareiden kantis, josta saa melkein mitä tahansa ruokaa ja vielä halvalla. Myös kampuksen kahvilasta saa superhyvää jääkahvia (jos siis kahvilan löytää eikä onnistu eksymään matkalla). Tiistaina meillä on varmaan noin nälkävuoden mittainen tietoisku Thaimaan kulttuurista, ruuasta ja kielestä. Koko Phuketista katkesi silloin juuri sopivasti sähköt, joten luokassa oli KUUMA.










Koulupukuja ei olla vielä mun harmikseni päästy käyttämään, vaikka kuitenkin siveellisiä vaatteita (polvet peittävä hame & t-paita) yliopistoalueella on pakko käyttää. Koulupuku siis on mun mielestä aika kiva juttu, pienien alkuhankaluuksien jälkeen. Siinä vaiheessa kun myyjä tunkee sulle pukukoppiin tupla XL-kokoisen paidan päätään pudistellen, meinaa usko mennä koko ihmiskuntaan. Myös yliopiston vaakunalla varustettujen nappien kiinnittäminen on yllättävän haastavaa ja vyölenkin tekeminen vaatii hiukan sadattelua ja jalalla polkemista. Kuitenkin ylihuomenna se alkaa, eikä sitten ainakaan tarvitse mietti mitä kouluun laittaa päälle. Toisaalta mulla ei luultavasti ole kuitenkaan enää ylihuomenna mitään päälle pantavaa, jossein sitten saa itseäni huomenna raahattua kadun toiselle puolelle pesulaan. Pesettäminen on täällä ihan superhalpaa siis, ja vaatteet tulee takaisin ihanan pehmeinä ja tuoksuvina.

Toinen fakta mitä täällä pitää tietää on se että kaikialle mennään skoottereilla. Meillä on täällä huikea saksalainen Gerard, joka vuokraa skoottereita vaihtareille ja opettaa meidät pölhöt tytöt myös ajamaan niillä. Itse suoritin ekan ja vikan ajotuntini sadeviitta päällä, pimeässä, keskellä trooppista monsuunia. Noh, siitä selvittiin ja nyt vetelen kymmenen minsan koulumatkan jo aika lailla taitavasti. Tosin suunnistaminen Phuketissa on vielä aivan hukassa, ja keskiviikkona minua etsittiin Gerardin johdolla ympäri Phuketia. Itse väitin olevani Chinatownissa, kukaan muu ei kuitenkaan tiennyt Phuketissa sellaista kaupunginosaa olevankaan.  Loppujen lopuksi olin vain aivan täysin eksyksissä ja parilla sanalla nuhdeltuaa Gerard ajelutti minut turvallisesti takaisin vaihtarikahvilaan.



Torstaina oli ehkä kaikista mukavin orientaatiopäivä. Aamupäivä olikin yllättäen vapaa ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Sain ekat rusketukset ja kärähdin naamasta, meitsi on ollu viimeiset kaksi päivää oikein pikku taskurapu. Iltapäivällä lähdettiin katsomaan Asia Centre Foundationin (ACF) perustamaa koulua thaimaalaisten slummien lapsille. Vierailu oli jotenkin tosi sellanen lämminhenkinen ja oikeesti työ sielä näytti tarpeelliselta ja kiinnostavalta. Lapset suorastaan viilliintyi kun me kierreltiin luokissa. Vaihtarit leikitti, heitteli ja pyöritti pienimpiä ja kaikki kirkui ja kikatti aivan onnellisina. 








Torstaina sitten Patong beachille väistelemään ping pong show-myyjiä ja valmistautumaan henkisesti viikonlopun orientaation Phi Phi saarilla. Oltiin kännissä, otettiin aurinkoa, snorklatiin ja nähtiin maailman kaunein ranta miltei autiolla saarella. 












Hyvää yötä, painun parantelemaan meritaudin rippeitä!

Rosa

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Everything will be all right in the end........ if it's not all right then it's not yet the end

Olen Bangkokissa!

Ei hätiä mitiä äiti ja iskä oon saapunut turvallisesti perille jo ainakin oikeeseen maanosaan.  Toisaalta mulla ei ole vielä minkäänlaista käsitystä mistä lento Phuketiin lähtee ja miten ihmeessä löydän Jullun ja Annukan meille hommaamaan lukaaliin. En edes löytänyt lentokentältä ilmaista wifiä, joten maksan nyt sitten joitakin bhateja nettiyhteydestä eli suomeksi mahdollisuudesta hengailla facebookissa.

Noh ainakin mulla on meidän hotellin osoite. Ajattelin tökätä tän kuvan vaan taksikuskille, sitten joskus iltapäivällä kun saavun Phuketiin. Enköhän pääse jotenkuten perille kun väännän hiukan thaikkuenglantia.



Lentomatka sujui, noh, oikeastaan aika kammotavasti. Mulla on lähtöpäivänä kuumetta ja koneessa yöllä kuume nousi about tähtitieteellisiin lukemiin. Eli lentomatka sujui lähinnä houriessa, nukkuessa ja palellessa. Onneksi maailman huikeimmat lentoemot silitteli päätä, peitteli mut ja kiikutti mulle vettä ja särkylääkkeitä. Ainakaan en ehdi tämän päivän aikana lihoamaan herkullisista thaikkuruuista, sillä mahasta löytyy lähinnä pelkkää särkylääkettä. Edes minä suurena lentokoneruuan fanina en saanut alas palaakaan herkullisesta muusista ja lihahakkeluksesta. Kipeyden tasosta kertoo myös se että edes lentsikkajälkkäri eli ihana, kostea omenapiirakan pala ei mennyt alas.


Ja toisaalta mulla oli myös darra. Meillä oli iskän karonkka launtaina, iskästä tuli siis tohtori. Käytiin Tampeereella seuraamassa väitöstilaisuutta, joka oli jopa suhteellisen kiinnostava näin maallikon näkökulmasta. Ja voi kuinka ylpeä olin iskästä, se on tehnyt todella paljon työtä asian eteen. Alotettiin Oona-kämppiksen kanssa ekoilla siidereillä jo bussimatkalla kotiin Tampereelta. Myöhemmin illalla karonkan jatkoilla jatkettiin muutamilla salmareilla ja koko juhlaväki tanssi jalkansa puhki OKL:n huikean bändin tahdissa. Ei siis ihan paha vika ilta Suomessa. Näin kaikki sukulaiset ja tutut, olin humalassa ja tanssin sekä nauroin. Ilta päättyi loppujen lopuksi puolihumalaiseen pussipastan valmistamiseen. Valmisruuat, nam.






Aamulla oli siis pirteät tunnelmat matkalla lentokentällä. Kuume ja vain muutaman tunnin yöunet, sekä darra on ihan paska yhdistelmä, sen voin kertoa. Onneksi mun melkein kaikki lemppari-ihmiset oli matkalla mukana saattamassa ja siinä vaiheessa kun vetistelin yksinäni tax free -suklaahyllyn edessä, totesin että Suomikamuja tulee ikävä. Rinkankin pakkaaminen sadesuojaan ja check in voivat olla aika vaikeita asioita, jos ne olis joutunut tekemään ihan yksin.




Okei noh, täällä sitä kuitenkin ollaan. Ajattelin tässä rinkkaa halaillen ottaa pienet unet tässä penkillä ja sitten alkaa selvittää mistä se lento Phuketiin mahtaa lähteä. Yleisesti ottaen rakastan Bangkokia, yksi lempparipaikoistani maailmassa, mutta täältä lentokentän ikkuinoista näkyy ikävä kyllä vain betonia ja taksiruuhka kaupunkiin päin.

Nyt ollaan jännän äärellä. Kuume, älä nouse.

Rakkain terkuin täältä kaukaa
Rosa

Jäätelötöttörö


Heippa!

Eka viikko Phuketissa takana ja koko ajan ollaan oltu menossa, siks tännekään ei olla kamalasti kuulumisia kerrottu.

Viime viikon sunnuntaina lähdettiin siis bussilla Bangkokista Phukettiin. Matka kesti 13 tuntia koska kuski halusi mm. pysähtyä markkinoille - meillä ei ollu muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kiltisti bussissa. Matka suju kuiteski hyvin ja ötököitäkin oli vaan muutama. Enemmän ärsytti hiton kovalla oleva thaimaalainen elokuva joka korvatulppienkin läpi kuulosti vähintääkin epäilyttävältä. Jossain vaiheessa huristeltiin pitkä tovi bussin ovi auki, ei pienintäkään aavistusta miksi. Mun paikka oli tietty just sen oven edessä joten ilmastointi oli ainaski taattu.

Täs me ja bussilukeminen

bussimatka alussa ja vielä naurattaa

Maanantaina oltiin taas hukassa. Meidän hotelli oli ison tien varrella eli kaukana kaikesta. Bussit täällä kulkee vielä huonommin ku VR:n junat Suomessa, joten heti tiistaina vuokrattiin omat skootterit. Jullun fiilikset voi lukee tosta alempaa. Vaiks liikenne onki täällä kaaos, on siinä silti oma logiikka, ehkä. Skootterilla saa mennä sieltä mistä mahtuu, kaistoja ei oo ja vasemmalla pysymällä selviää varmimmin hengissä. U-käännöksenkin saa tehdä siellä missä tilaa on ja liikennemerkeissä saattaa lukea että vasemmalla saa kääntyä kun turvallista on, ok. Mulla on hieno kypärä mallia baby, siinä on takana koira ja se taitaa olla viis vuotiaden kokoo. Gerald, ihan huippu saksalainen tyyppi, joka vuokras meille skootterit kerto, että täällä suurin osa ihmisistä on buddhalaisia; ne uskoo kummituksiin eikä siks tahdo ajaa meidän päälle liikenteessä koska sitten me jäätäis kummittelemaan ku Murjottava Myrtti konsanaan. Lohduttavaa.

Tiistai iltana lähdettiin Patongille, jossa treffattiin muita vaihtareita. Suurin osa paikalle saapuneista oli kylläkin suomalaisia. Julia sai synttäreiden kunniaks vatsapöpön,  joten mä jäin Patongille tyttöjen hotelliin koska yöllä yksin tuktukissa ei kuulostanu suunnitelmalta. Keskiviikko aamuna 7elevenistä uus hamppiharja ja päiväksi rannalle. Ilta tais mennä taas sillä kuuluissa Banglaroadilla. Suurin osa vaihtareista täällä on saksalaisia, suomalaisia turistejakaan täällä ei ihan kovasti paljon vielä oo, koska high-season alkaa vasta vähän myöhemmin. Sillon taitaa olla parempi pysyä pois Patongilta.

Me saatiin siis tiistaina oma asunto, johon tänään muutettiin. Tää on enemmänkin tällänen hotellityyppinen ratkasu. Meidän asunnossa on kaks makuuhuonetta eli vuorotellen yksin asuu se, ketä eniten kiukuttaa. Lisäks meillä on tietty olkkari + keittö ja kaks kylppäria. Meidän kanssa samassa kerroksessa asuu muitakin suomalaisia vaihtareita joiden kanssa ollaan  hengailtu. Meidän vuokraisäntä totes siinä vaiheessa, kun Eemelin ja Nooran lisäks myös Sakke ja Tuukka muutti samaan kerrokseen, että apua, allasbileitä tiedossa. Opiskelijoina tietty plussaa on myös ehdottomasti se, että taksimatkat Banglalle tulee halvemmaks kun tanssijalkaa alkaa vipattaa. Tosin taksilla me ei olla juurikaan liikuttu - käsi pystyyn ja aina joku nappaa kyytiin.  Eteenpäin ollaan menty mm. muutaman lava-auton kyydissä ja eilen mentiin skootterin sivuvaunussa joka tosin näytti lahoavan ihan justpian. Mut mami älä huoli, kahdestaan Jullun kanssa ollaan menty kiltisti taksilla.

mitäs


 
Torstaina huristeltiin skoottereilla eri puolle saarta Kata nimiselle biitsille.



Illalla hyydyttiin ja just ja just jaksettiin mennä lähellä olevaan leffateatteriin. Meidän lisäks siellä oli kaks muuta. Onneks leffaa ei ollu dubattu, ei toi thaikkukieli vielä ihan suju .. Ennen leffaa täällä kai aina näytetään video kuningasperheestä, silloin pitää kaikkien nousta seisomaan.. Nooo, maassa maan tavalla.



Perjantaina .. mitäs. Päivät menee hyvin paljon sekasin mutta oltiin ehkä Paradise Beachilla. Se on aika pieni ranta ja sinne pitää ajaa liian pieniä ja liian jyrkkiä vuoriteitä. Päälle vielä ihana monsuunisade niin skootteriajotaidot pääsi todella testaukseen. Oon myös ansainnu vuoden snorkalaaja-palkinnon: Tuolla rannalla aallot oli vähän isompia, ainakin liian isoja mulle. Mun kymmenen minuutin snorkalus pähkinänkuoressa: räpylät nousi pinnalle ja plutin menemään pertti pinnalla. Ensin muutama aalto joiden kanssa vielä selvisin. Sitten tuli kaks isoo aaltoo peräkkäin ja se oli menoo: eka aalto veti sekä bikinien ylä- että alaosan alas ja perässä tuleva aalto vei snorkkelin. Liikaa muuttujia mulle. Tuukalla vedessä sekä Sakella ja Jullulla ja niillä muilla ihmisillä rannalla oli varmaan hauskaa. 1000 bahtin lasku kadonneesta snorkkelista kiitosmoi. Seuraavaks snorklaan vaan tossa katolla olevassa uima-altaassa.
Illalla oli suomalaisten vaihtaripoikien tuparit, sääliks käy poikien lattiaa: sisäuima-allas ja parketti ei vissiin oo kovin hyvä yhdistelmä. Meidän tie jatku taas Banglalle ..

Launtaina mentiin ensin Tiinan, Astan, Maisan, Tanjan, Jennin ja Andren villalle. Andre on saksalainen vaihtari ja mikäs hänellä tyttöjen kaa asuessa. Tosin perjantai-iltana nimesin Andren tuttavallisemin Anteroksi, sopii mun suuhun paremmin. Sieltä suunnattiin jonkun (eimitäänhajuaminkä) klubin seiskavuotis synttäreille. Bibiksien teemana oli white ja sexy 8). Me päästiin rannalle, missä bileet oli vasta kahdentoista jälkeen jollon ei ainakaan oltu enää kumpiakaan. White partyt oli supersiistit. Tosin meidän lisäks siellä oli rikkaita paikallisia ja länkkäreitä ja keski-ikä pari vuosikymmentä meitä vanhempi mut se ei menoo haitannu. Välihuomiona tähän että minä en nauttinut ainuttakaan Shangia, koska masu on ollu pari päivää pipi. Tosin täällä se on ehkä enemmän sääntö ku poikkeus ja ollaan vuorotellen kaikki käyty hakemassa erilaisia pillereitä apteekista. Kielimuuri vaikeuttaa hieman asiaa mutta hiilitabletit on selvästi apu kaikkeen mahavaivaan.


Tänään muutettiin siis meidän omaan kämppään ja vaikka reissussa on oltu vasta kaks viikkoo, oli ihanaa laittaa kamat kaappiin. Tai muutama paita, suurimman osan vein viereiseen pesulaan koska ne tuoksuu vienosti edelleen Bangkokille. Vaatekaappeja ei  täällä oo kamalan paljon, joten mun vaatteet on keittiön kaapeissa koska niihin mahtuis enemmänkin ku noi meidän neljä lasia ja muutama lautanen. Äsken oltiin syömässä BBQ-buffetissa ja se oli nam. Kahden viikon jälkeen on paha sanoo, mutta oli ihanaa syödä pihviä ja perunaa. Ja salaattia. Perinteiseen tapaan mä ja buffet ei olla match made in heaven koska taas teki mieli laittaa jalat taskuun ja pyöriä kotiin.
Kotona mua odotti ihana yllätys: lisko. En oo varma kumpi pelästy enemmän, se vai minä mutta varmaa on ettei mahduta samaan asuntoon. Aksu pelotteli mua että niitä on täällä varmasti enemmän mutta toivon että toi on joku laumastaan eksyny lurjus. Tällä hetkellä istun keskellä mun sänkyä ja karjun välillä ihan vaan siltä varalta että se alkaa lähestymään. Liskojen yö on siis enää täällä oo vaan sanonta.

Huomenna alkaa koulu, tunnollisena opiskelijana mulla on mukana yks kynä. Rosa tulee huomenna ja se on hyvä, koska sitten meitä on kaks yhtä liskoo vastaan. Jullu luulee että niitä ei oo sen huoneessa buahahhaha.

Ps. Kuka tätä lukee Pohjois-Koreasta? Ja mitä hitsiä 1000 kävijää, kuka tätä lukee, tunnustakaa!

Bisous,
Annukka
 

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kurvit suorina

"Olet hyvin kilpailuhenkinen ihminen, tähtäät aina parhaaseen suoritukseen. Vedät mutkat suorina läheltä, sillä haluat voittaa; joka kerta. Kun et heti hallitse jotain, sinulle tuottaa vaikeuksia olla tilanteen herra. Ulkokuoresi on tyynen seesteinen, mutta sisimpäsi kuohuu kuin valtameri. Tämä kaikki osoittaa, että lapsuusessasi on tapahtunut suuri onnettomuus, joka säteilee vielä tähänkin päivään asti."

Tässä alkuviikosta ilmaiseksi saatu syväanalyysi tiedostamattomastani, kun skootterien vuokraajamme Gerard heittäytyi ajo-opetuksessa Freudiksi. Nykyiselle tietoisuudelleni on hieman hankala arvioida väitteitä, mutta saattaa olla että joku kaunis päivä kuittaan ne kaikki. Gerard on muuten ihanin, ei siinä mitään. Mutta onnettomuus -väite ainakin meni läskiksi.

Puhutaan siis huonona kuskina olemisesta. Olen juuri niitä ihmisiä jotka istuvat sipsikulho sylissä ja nauravat vedet silmissä Suomen surkein kuski -ohjelmalle, mutta tosiasiassa omissakin taidoissa olisi paikkaamista. Vastoin lukioaikaista autokouluopettajaani, väitän kivenkovana että on oikeasti olemassa hyviä ja huonoja kuskeja - tai ainakin niitä ketkä eivät heti rattiin astuttuaan vaaranna ihmiskuntaa.
Koen itseni kuuluvani tähän ihmisryhmään, jolle kaasun käyttö ei avaudu ihan heti. Ei, vaikka tiedän teoriassa miten ja mitä kuuluisi tehdä.

Ei mennyt ensimmäiset hetket skootterien parissa kuin Strömsössä. Olin aivan muusina. Oikeasti luulin että kuolen. Joko tähän umpihulluun säännöttömään liikenteeseen, tai huonoon kaasujalkaani. Tai luultavasti niiden kombinaatioon. Täällä on muuten turha luottaa puhtaaseen ajotaitoon ja menopelin hallintaan, täällä puhutaan kohtalosta ja onnesta. Jos jotain tapahtuu, mukana roikkuva amuletti on huono, ei kuski.

Schumaher


Näin minäkin aloin ajatella. Ainakin alussa. Tuurilla mennään, ment to be on ment to be. Ja johan alkoi tapahtua! Minusta tuli superkuski. Näin omasta näkökulmasta. Heti kun lähti pohtimaan kaasujalkaa ja viereistä jyrkkää rinnettä, läskiksi meni. Mutta kun mentaliteetti  oli "go with the flow", kaikki sujui täydellisesti. Keksin hyvän jipon saadakseni ajatukset ajosta muualle, aloin herkkupeppuna ajattelemaan "mitä tänään syötäisiin". Toimi. Niin kuin Kungfu pandalla.

Skootterilla potputtelu on Phuketissa elinehto, välttämättömyys. Kukaan täällä ei kävele. Ei kukaan. Sinänsä harmi koska pidän köpöttelystä apostolitse. Ei siinä skootterin kyydissä ehdi katsomaan paljon ympärille. Kaiken kukkuraksi hotellimme The Palms Residence on hevonkuusessa. Oikeasti ohikulkumatkalla. Metsästimme ensimmäisenä päivänä bussia puolitoista tuntia. Ei sitten löytynyt. Takseilla kulkemiseen sinun pitää olla keisari. Paitsi jos sinua ei haittaa ottaa "taksi", eli auto josta joku joku huutaa "this is taxi!". Ei muuten ole.

Siat karsinoissa

Liikennekokemuksemme sekä Bangkokissa että Phuketissa ovat olleet ylipäätään vähintään värikkäitä. En tiedä kumpi kokemus oli mieleenpainuvampi; minä, Annukka, ja kolme chileläistä kahden istuttavassa tuktukissa, vai taksikuski, jonka otsassa oli musta teipattu risti. Joku terroristi varmaan. Yksi päivä menimme asuntonäytölle skootterin kyydissä: matkassa mukana välittäjä, me kaksi sekä välittäjän koira. Sopu sijaa antaa. Kunnes eilen saimme kokea lava-autoilua. Tiedättekö semmosen auton, jossa on takapää lava, ja siellä matkustaa yleensä sikoja. Vähän sikaolo tulikin siinä karsinassa, meitä oli autossa kymmenen. No, meni se viinipottu kainalossa jotenkuten.

Näin maassa maan tavalla. Ihan huippulähtö ollut puolelle vuodelle; jos Kentucky Fried Chickenin jälkeistä ruokamyrkytystä synttäripäivänä ei lasketa. Nyt menen hakemaan mättöä. Jostain muualta kuin äsken mainitusta. Eilinen ping pong show oli rankka.

Hugs, Julia


maanantai 16. syyskuuta 2013

Yhä Suomessa, toinen koipi Thaikkumaassa


Tervehdys!

Blogin kolmas jäsen ilmoittautuu, vaikkakin vielä täältä hemmetin syksyisestä Suomesta. Aamulla oli vielä 11 aikaan kymmenen astetta lämmintä ja meitsi tärisi bussipysäkillä kuin mikäkin pulsu liian isoissa kollareissa ja hupparissa. 


Jep, syksyisissä lehtikasoissa olis jo voinut uida meidän pihalla eli taitaa olla aika myös mun matkata thaikkujen auringon alle. Mun pitäis myös tosiaan ottaa syksy vastaan vielä jäljellä oleviksi kuudeksi päiväksi Suomessa ja luopua shortseista. Suorastaan sydämeen sattuu, terkuin ikuinen kesätyttö.

Enpä olisi kyllä sillon Tammikuussa koko vaihtoprosessin käynnistyessä osannut odottaa että tämäkin vielä oikeasti tapahtuu. Tiedättekö oikeasti kuinka paljon hommaa on vaihtoon lähdössä? Asioita on miljoona viisumeista rinkan ostoon, sekä uusien bikinien sovittelusta vakuutuksiin. Pitää miettiä asumisjärjestelyitä, irtisanoa puhelinliittymä, vaihtaa rahaa, tehdä osoitteenmuutoksia, valita kursseja, soitella pankkiin, ottaa rokotuksia (yök) sekä soitella noin tuhatmiljoona todella asiallisia ja virkatietoisia puheluita. Ja sitten on kaikenlaista vähemmän tärkeää jännitettävää kuten matkalukeminen, lentokonemusiikki sekä se millä vaatteilla lähtee syksyisestä Suomesta hikiseen Bangkokiin. 



Hmm elikkäs ainakin mulla on yksi kirja jo. Ja yksi biisi. Intiaanikesää vietetäänkin nyt sitten seuraavat viisi kuukautta, kenties parilla trooppisella monsuunisateella maustettuna, koska Thaimaassa on kuulemma sadekausi. 

Miten sitten olen käyttänyt vikat, huikeat päiväni Suomessa? Tärkeimmät avainsanat saattaisi ehkä olla olut, ruoka, makoilu, leffat ja kaverit. Toivottavasti ei ihan täysin tässä järjestyksessä. 









Suomessa en jää kaipaamaan: 

- pitkiä bussimatkoja ja tympeitä bussikuskeja
- sinappia 
- silakkaa
- Kaija Koota 
- kylmiä ja pimeitä aamuja, niitä kun tekis mieleni istua autossa penkinlämmitin täysillä tunteja

Suomessa jään kaipaamaan: 

- superveljeä, äiskää ja maailman parasta kämppistä
- hämistä 
- ikean lihapullia
- lihapullia yleensäkin ja broileripyöryköitä 
- juomakelpoista hanavettä 
- koiria (onneks thaikuissa on rantarakkeja)
- sinisiä tiikeriusukkia ja aamutakkia 
- dynamoa

Silti, Thaikut nään jo teistä unta! Ja se rusketus!

Pusuja kaikille myös multa ja varokaa, matkakuume tarttuu hulluna. 

Rosa