Aloitetaanpa lopusta. Siinä vaiheessa, kun makaat mytyssä yhteysaluksen konehuoneen viereisessä nurkassa ja oksentelet pieniin pusseihin joita heittelet sitten laidan yli, tiedät olevasi pohjalla. Entäpä kun merisairaudesta toivottuasi löydät rakkaan skootterisi yliopiston pihalta, pienenä miinuksena kuitenkin se että kypärässäsi näyttää olevan sadevettä noin puolen litran edestä. Todellinen walk of shame. Kiitos orientaatioviikko, kiitos Phi Phi islands. Viimein olen Kathussa kotisohvalla syömässä spicy cheese -nuudeleita suoraan kupista ja juomassa omenamehua. Nyt on hyvä.
Okei eli ollaan siis orientoiduttu ihan urakalla. Ensimmäiset vaikutelmat Phuketista olivat hyvinkin sekavia ja kuumehoureissa tehtyjä. Pääasiassa mieleen jäivät tuhannet skootterit, hektinen liikenne, ensimmäinen thaikkuolut ja kaiken kauneus sekä vihreys. Sadekausi täällä ei sinänsä haittaa, mutta välillä on turhauttavaa juosta paniikissa suojaan äkillistä kuuroa, koska kerran kun se alkaa, sitä tulee taivaalta kuin saavista kaatamalla tai ehkä parempi vertaus olisi kuin suihkusta.
Meidän kampus on ihan superlaaja ja eksyn sielä joka kerta. Kampusalueen reunoilla on paljon kivoja ruokapaikkoja ja yksi huikea vaihtareiden kantis, josta saa melkein mitä tahansa ruokaa ja vielä halvalla. Myös kampuksen kahvilasta saa superhyvää jääkahvia (jos siis kahvilan löytää eikä onnistu eksymään matkalla). Tiistaina meillä on varmaan noin nälkävuoden mittainen tietoisku Thaimaan kulttuurista, ruuasta ja kielestä. Koko Phuketista katkesi silloin juuri sopivasti sähköt, joten luokassa oli KUUMA.
Toinen fakta mitä täällä pitää tietää on se että kaikialle mennään skoottereilla. Meillä on täällä huikea saksalainen Gerard, joka vuokraa skoottereita vaihtareille ja opettaa meidät pölhöt tytöt myös ajamaan niillä. Itse suoritin ekan ja vikan ajotuntini sadeviitta päällä, pimeässä, keskellä trooppista monsuunia. Noh, siitä selvittiin ja nyt vetelen kymmenen minsan koulumatkan jo aika lailla taitavasti. Tosin suunnistaminen Phuketissa on vielä aivan hukassa, ja keskiviikkona minua etsittiin Gerardin johdolla ympäri Phuketia. Itse väitin olevani Chinatownissa, kukaan muu ei kuitenkaan tiennyt Phuketissa sellaista kaupunginosaa olevankaan. Loppujen lopuksi olin vain aivan täysin eksyksissä ja parilla sanalla nuhdeltuaa Gerard ajelutti minut turvallisesti takaisin vaihtarikahvilaan.
Torstaina oli ehkä kaikista mukavin orientaatiopäivä. Aamupäivä olikin yllättäen vapaa ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Sain ekat rusketukset ja kärähdin naamasta, meitsi on ollu viimeiset kaksi päivää oikein pikku taskurapu. Iltapäivällä lähdettiin katsomaan Asia Centre Foundationin (ACF) perustamaa koulua thaimaalaisten slummien lapsille. Vierailu oli jotenkin tosi sellanen lämminhenkinen ja oikeesti työ sielä näytti tarpeelliselta ja kiinnostavalta. Lapset suorastaan viilliintyi kun me kierreltiin luokissa. Vaihtarit leikitti, heitteli ja pyöritti pienimpiä ja kaikki kirkui ja kikatti aivan onnellisina.
Torstaina sitten Patong beachille väistelemään ping pong show-myyjiä ja valmistautumaan henkisesti viikonlopun orientaation Phi Phi saarilla. Oltiin kännissä, otettiin aurinkoa, snorklatiin ja nähtiin maailman kaunein ranta miltei autiolla saarella.
Hyvää yötä, painun parantelemaan meritaudin rippeitä!
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti