Everything will be all right in the end........ if it's not all right then it's not yet the end

Olen Bangkokissa!

Ei hätiä mitiä äiti ja iskä oon saapunut turvallisesti perille jo ainakin oikeeseen maanosaan.  Toisaalta mulla ei ole vielä minkäänlaista käsitystä mistä lento Phuketiin lähtee ja miten ihmeessä löydän Jullun ja Annukan meille hommaamaan lukaaliin. En edes löytänyt lentokentältä ilmaista wifiä, joten maksan nyt sitten joitakin bhateja nettiyhteydestä eli suomeksi mahdollisuudesta hengailla facebookissa.

Noh ainakin mulla on meidän hotellin osoite. Ajattelin tökätä tän kuvan vaan taksikuskille, sitten joskus iltapäivällä kun saavun Phuketiin. Enköhän pääse jotenkuten perille kun väännän hiukan thaikkuenglantia.

Lentomatka sujui, noh, oikeastaan aika kammotavasti. Mulla on lähtöpäivänä kuumetta ja koneessa yöllä kuume nousi about tähtitieteellisiin lukemiin. Eli lentomatka sujui lähinnä houriessa, nukkuessa ja palellessa. Onneksi maailman huikeimmat lentoemot silitteli päätä, peitteli mut ja kiikutti mulle vettä ja särkylääkkeitä. Ainakaan en ehdi tämän päivän aikana lihoamaan herkullisista thaikkuruuista, sillä mahasta löytyy lähinnä pelkkää särkylääkettä. Edes minä suurena lentokoneruuan fanina en saanut alas palaakaan herkullisesta muusista ja lihahakkeluksesta. Kipeyden tasosta kertoo myös se että edes lentsikkajälkkäri eli ihana, kostea omenapiirakan pala ei mennyt alas.

Ja toisaalta mulla oli myös darra. Meillä oli iskän karonkka launtaina, iskästä tuli siis tohtori. Käytiin Tampeereella seuraamassa väitöstilaisuutta, joka oli jopa suhteellisen kiinnostava näin maallikon näkökulmasta. Ja voi kuinka ylpeä olin iskästä, se on tehnyt todella paljon työtä asian eteen. Alotettiin Oona-kämppiksen kanssa ekoilla siidereillä jo bussimatkalla kotiin Tampereelta. Myöhemmin illalla karonkan jatkoilla jatkettiin muutamilla salmareilla ja koko juhlaväki tanssi jalkansa puhki OKL:n huikean bändin tahdissa. Ei siis ihan paha vika ilta Suomessa. Näin kaikki sukulaiset ja tutut, olin humalassa ja tanssin sekä nauroin. Ilta päättyi loppujen lopuksi puolihumalaiseen pussipastan valmistamiseen. Valmisruuat, nam.

Aamulla oli siis pirteät tunnelmat matkalla lentokentällä. Kuume ja vain muutaman tunnin yöunet, sekä darra on ihan paska yhdistelmä, sen voin kertoa. Onneksi mun melkein kaikki lemppari-ihmiset oli matkalla mukana saattamassa ja siinä vaiheessa kun vetistelin yksinäni tax free -suklaahyllyn edessä, totesin että Suomikamuja tulee ikävä. Rinkankin pakkaaminen sadesuojaan ja check in voivat olla aika vaikeita asioita, jos ne olis joutunut tekemään ihan yksin.

Okei noh, täällä sitä kuitenkin ollaan. Ajattelin tässä rinkkaa halaillen ottaa pienet unet tässä penkillä ja sitten alkaa selvittää mistä se lento Phuketiin mahtaa lähteä. Yleisesti ottaen rakastan Bangkokia, yksi lempparipaikoistani maailmassa, mutta täältä lentokentän ikkuinoista näkyy ikävä kyllä vain betonia ja taksiruuhka kaupunkiin päin.

Nyt ollaan jännän äärellä. Kuume, älä nouse.

Rakkain terkuin täältä kaukaa
Rosa