Angiina, suolitulehdus, mahatauti, kurkkutulehdus, kuume, silmätulehdus ja mitkälie miljoonat muut tulehdukset on kaatanu meidän kommuunin jäsenistöö sängyn pohjalle viimisen viikon aikana. Meitä asuu siis 12 suomalaista + Antero tällä hetkellä kaikki samassa talossa, joskin eri asunnoissa. Tanja, Jenni, Tiina, Maisa, Asta ja Antero muutti tänne myös viime viikolla, koska ilkeä varas kävi kolme kertaa varkaissa vieden mm. telkkarin ja läppärin. Ainii ja maidon jääkaapista, perus. Tautiepidemiasta tällä hetkellä on välttynyt vaan Sakke ja Antero, uhkasin mennä kuolaamaan Sakken tyynyn siinä vaiheessa kun perjantaina alotin jo toisen kierroksen masutaudin kanssa. Myös kommuunimme saksalaisvahvistus Antero on säilynyt terveenä - hänen mukaan kaks tai kolme Singhaa päivässä on se mikä pitää miehen ja oletettavasti myös naisen terveenä. Ei kai auta muu kuin uskoo. Meillä rupee onneks oleen ihan suht laaja kotiapteekki täällä, apu vaivaan ku vaivaan löytyy naapurin oveen koputtamalla.
Koska sairastelu on pepusta, voisin höpöttää kuluneesta viikosta. Se kuuluisa arki on siis alkanut myös täällä. Superihanaa oli herätä keskiviikkona auringon paisteeseen pitkästä aikaa, viikon kestäny taukoamaton sade tuntui Saken sanoja lainaten pitkältä ku nälkävuosi. Meillä on täällä jo omat aamurutiinit. Mun osalta rutiineihin kuuluu lähinnä kiukuttelu heräämisestä ja puhumattomuus, jokainen mun kaa arki-aamuja jakanu varmasti ymmärtää mistä puhun. Siinä vaiheessa kun saan itseni ylös sängystä, on Jullu jo kokannut itelleen viiden tähden aamupalan munakokkeleineen kaikkineen. Mun aamupala on tasan paahtoleipä jos aikaa sattuu jäämään ja harvoin sitä jää. Silti iso mysteeri on yhä, miten Jullu voi joka aamu olla viimeisenä kouluunlähtövalmiudessa.
Perjantaina lähdin Eemelin ja Nooran kanssa Katalle. Skootterilla sinnepäin huristellessa, tuli taas sellanen niinsiistiiollatäällä-fiilis joka toisinaan iskee. Perjantain rantapäivä oli vasta kolmas koko thaikkuaikana, uskokaa tai älkää. Mä en ala jos vielä sataa, uskon kovasti että nyt alkaa paistaa. Rusketus täällä mä ootan. Jäin myös ekaa kertaa poliisin haaviin. Luulen tosin, että ratsian syynä oli alkanut turistikausi ja se, että setäpoliisit halus tarkastaa kuinka monella turistilla on minkäänlaista ajokorttia mukana. Noora oli jo varma että sakkoa tulee, koska yleensä sitä tulee. Noora onneks totes mulle vielä että: hymyile, hymyile. Ja kappas, pelkkä vilkaisu ajokorttiin ja matka sai tällä kertaa jatkua ilman sakkoa. Sakkohan suuruudeltaan on yleensä 500 bahtia ja maksamalla sen ei muita seuraamuksia tule, kai ..
Koska sairastelu on pepusta, voisin höpöttää kuluneesta viikosta. Se kuuluisa arki on siis alkanut myös täällä. Superihanaa oli herätä keskiviikkona auringon paisteeseen pitkästä aikaa, viikon kestäny taukoamaton sade tuntui Saken sanoja lainaten pitkältä ku nälkävuosi. Meillä on täällä jo omat aamurutiinit. Mun osalta rutiineihin kuuluu lähinnä kiukuttelu heräämisestä ja puhumattomuus, jokainen mun kaa arki-aamuja jakanu varmasti ymmärtää mistä puhun. Siinä vaiheessa kun saan itseni ylös sängystä, on Jullu jo kokannut itelleen viiden tähden aamupalan munakokkeleineen kaikkineen. Mun aamupala on tasan paahtoleipä jos aikaa sattuu jäämään ja harvoin sitä jää. Silti iso mysteeri on yhä, miten Jullu voi joka aamu olla viimeisenä kouluunlähtövalmiudessa.
Perjantaina lähdin Eemelin ja Nooran kanssa Katalle. Skootterilla sinnepäin huristellessa, tuli taas sellanen niinsiistiiollatäällä-fiilis joka toisinaan iskee. Perjantain rantapäivä oli vasta kolmas koko thaikkuaikana, uskokaa tai älkää. Mä en ala jos vielä sataa, uskon kovasti että nyt alkaa paistaa. Rusketus täällä mä ootan. Jäin myös ekaa kertaa poliisin haaviin. Luulen tosin, että ratsian syynä oli alkanut turistikausi ja se, että setäpoliisit halus tarkastaa kuinka monella turistilla on minkäänlaista ajokorttia mukana. Noora oli jo varma että sakkoa tulee, koska yleensä sitä tulee. Noora onneks totes mulle vielä että: hymyile, hymyile. Ja kappas, pelkkä vilkaisu ajokorttiin ja matka sai tällä kertaa jatkua ilman sakkoa. Sakkohan suuruudeltaan on yleensä 500 bahtia ja maksamalla sen ei muita seuraamuksia tule, kai ..
.JPG)
Mulla on ekaa kertaa kuukauteen oma huone ja yksin nukkuminen jänskää. Suunniteltiin että katotaan Rosan kaa kauhua mutta en taidakkaan uskaltaa ilman että kipitän noiden väliin tutimaan.
Koska tässä muutenkaan ei oo mitään järkee tai logiikkaa, voisin tähän väliin sanoo että varattiin lennot KL:n 23-27 tätä kuuta. Matkaa voi perustella vaikka sillä, että sillon meidän ei tarvitse hakee koululta todistusta viisumiin siitä, että opiskellaan oikeesti tällä, vaan maasta poistuminen ajaa saman asian.
Muut oli eilen vegetarian festareilla mutta koska mun kaveri oli vessa, ei lähteminen oikein houkuttanut. Tällä hetkellä olo on sellainen, että thaikkuruoka ei uppoo edelleenkään, mutta noudatan jonkun viisaan neuvoa ja syön sitä mitä tekee mieli eli Hersheytä. En ilmeisesti osaa kirjoittaa yhtään tekstiä ilman että puhuisin ruoasta. Intercultural communicationin monisteet ja huominen pistari suorastaan huutaa mun nimee ja mähän vastaan kiljuen riemusta.
Terkuin,
Annukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti