S happens

Siis "something happens". Tietty.


Sorvin ääressä taas pitkästä aikaa Julia, terve vaan kaikille jos joku on jo unohtanut. Olen tällä hetkellä yksi epidemiasta parantuneista spitaalisista, joille tapahtui lauantaisen Bangla Road -illan jälkeen jotain kummallista. Se oli pakko olla kepappi. En myönnä muuta. Joka tapauksessa, sunnuntaina aamuyöstä huomasi pikku hiljaa että nyt ei ole kyse ihan tavanomaisesta kankkusesta. Kukot lauloi alakerrassa hoosiannaa kun kuume kohosi sukkulana 39 asteeseen. Suomessa lähden vaikka taksilla mamin hoivaan heti kun lämpö on jo 37,1 joten tyttöä koeteltiin ja kovaa. Huomattavaa vertaistukea antoivat ne useat taistelutoverini ympärillä, jotka kupsahtelivat dominopalikkoina toinen toisensa jälkeen. Vissiin aika moni oli popsinut sitä samaa kepappia. Positiivisena ihmisenä löydän kuitenkin tästä asiasta myönteisiä puolia: sairastupamme ei ole tyytynyt vain hassun kuumeen potemiseen, vaan olemme saaneet todistaa huikeaa tautien kirjoa aina silmätulehduksista angiinojen kautta niihin kuuluisiin Thaimaa-tauteihin. Siis vessatauteihin. En tiedä miten ne sanoisi nätisti.

 

 

Ainakin omalta puolelta jäljellä on ainoastaan 5kg painavat hiestä märät vaatteet, ylenpalttinen määrä levotonta unta, ja edes hiukan rantatavoitettani hipova litteämpi vatsa. Olen luultavasti kaikista suomalaisista se pahin suursyömäri täällä, peittoan joskus jopa pojat, mutta asiaan tuli kuumeen ajaksi pienen pieni tauko. Nyt saa kuitenkin taas olla viis vatsan kummusta, Im back in business! Olen muutenkin hämmentynyt kuinka vähällä ruualla ihminen selviää; eikö 5 kertaa päivässä ole vähimmäis määrä joka pitäisi vetäistä joka päivä! Okei, tuossa ruuan saannissa noin moneen otteeseen on ollut pakko hieman joustaa. Täällä kaikki käy ulkona syömässä. Aina. Kaikki. Tähän tulee silti tehdä pieni ero ainakin suomalaisten näkemykseen ulkona syömisestä. Ensinnäkin, siihen ei täällä sisälly (kuten ainakin itsellä tapana) viiniä. Ulkona syömistä varten ei myöskään laittauduta. Ja se sivuseikka vielä, että ruoka maksaa sen 3e maksimissaan. Verrattuna tuohon, kaupasta raaskii juuri ja juuri ostaa nuudelikupin. Yksinkertaistettuna maksan yleensä vähemmän kana-riisi annoksesta ulkona kuin kolmesta omenasta. Hiittä.

En teidän iloksenne iske tällä kertaa yhtään pärstäkuvaa itsestäni koska 1. näytän hirveältä, 2. olen näyttänyt viime ajat hirveältä, 3. pelkään että rusketukseni on laantunut jopa hieman. Olemme siis saaneet kohdata miltä todellinen sadekausi Thaimaassa näyttää. Ei kivalta. Juu monsuuneja, niitä on, mutta Suomen vertoisia sataatuutintäydeltäkokopäivän ajankohtia on myös ollut yllättävän runsaasti. Enemmän kuin kertaakaan Thaimaassa olon aikana. Varsinkin viime päivien kohdalla kumarran tästä jotakuta, sillä sängynpohjalta kurkkiessani jos olisin nähnyt yhdenkin auringonsäteen, olisi tullut tippa linssiin. Lisäksi elämämme jännittävyys on nyt huipussaan: reikäinen sadetakki päälle, huppu silmille, skootteri käyntiin, ja toivomaan parasta minne ikinä lähdetkin! Olen säähän nähden siis selvinnyt vallan mainiosti. Huojentavat terkut mamille ja papille. 

happy happy joy joy 5min ajon jälkeen

Ainiin! Juu koulukin muuten alkoi. Myös minun osalta. Tohdin jo unohtaa koko asian. Asian jonka vuoksi tänne vissiin alun perin tultiin. Toinen viikko käynnissä ja kurssimuutokset tehty. Elikkä kuten tuli edellisestä tekstistä jo selville, nin ei meille sitten se 3 päiväinen kouluviikko ihan tullutkaan hahaa. Olin uhkarohkea ja jätin itelleni strategisen johtamisen, koska uskon saavani sen hyväksiluettua kauppakorkean sivuaineopintoihini. Hope so. Kansainvälisen kansantalouden kohdalla tosin tuli pupu pöksyyn joten sen tilalle pistin jo Suomessa läpi käydyt markkinoinnin perusteet. Tosin taitajalta ei tänään ihan pistareissa tuntunut. Tultiin tasan ajoissa luokkaan, jossa muu porukka oli hiki hatussa työstämässä jo koetta ja meille jäi 2min aikaa väsätä sitä. Eli nyt ei ollut ihan mai pen rai. Katsotaan mihin asti riittää kärsivällisyys kansantalouden käyrien ja thainglishin kanssa. Ei varmaan pitkälle. Joka tapauksessa maassa maan tavalla: nyökyttele, hymyile, toista yes yes, kaikki sujuu kuin rasvattu. Tätä en ole vielä osannut soveltaa koeviikolle asti mutta kattellaan syssymällä.

Mutta, kuten kaikki blogit, myös tämä on hyvän mielen blogi, eli päivät ei voi muuttua tästä kuin entistä paremmiksi. Olemme saaneet nimittäin lisää suomalaista verta asuinpaikkamme kommuuniin. (Olemme tosin olleet nyt jo huonoja naapureita emmekä ole vieneet muffinssikoria oven taakse vielä.) Huikeita ideoita on myös heitetty kaikille mahdollisille kissanristiäisvapaille koulusta, uuden vuoden hotellit on bookattu, ja tänään lähtee vielä lentovaraukset Kuala Lumpuriin. Watch out Makke ja Pete. Suunnitelmat peittää jo aika hyvin koti-ikävän, mutta ruisleivän himoa ei peitä mikään! Ihan vaan vinkkinä niille ketkä haluavat hinkuna pistää rahansa paketteihin tänne päin 8)


Silti mikään, ei yksinkertaisesti mikään ajatus saa hymyäni enempää huulille kuin 15.-28.1.2014. H & K, can't wait <3

-Julio