Terkkuja Kambodzasta,
Kambozda, maa jonka nimen oikeinkirjoituksen joudun aina uudestaan ja uudestaan googlaamaan eikä vältättämättä siltikään onnistu.
Mulle, toisin kuin Rosalle, tää maa ei oo ollu have-to-see-listalla kovinkaan korkealla, mutta koska Rous tuli mun kanssa Balille, lupasin tulla ja nähdä temppeleitä. Ja herranjumala olen nähnyt. Miljoonatuhatta same same eikä edes different temppeliä ja voin näin julkisesti luvata että oon done niiden kanssa tämän reissun osalta. Mun mielestä noi temppelit muistutti enemmänkin linnoja ja linnathan on aina kivoja joten I'm fine with it. Mun osa onneks oli vain seurata (aka fillaroida perässä) Rosaa, joka oli tehnyt pari viikkoa huolellista taustatyötä ja tarkan kartan ja pelikirjan molemmille päiville.
Jätän suosiolla temppeleistä kertomisen pois, halukkaat voivat lukea Rosan kilometripostauksen alapuolelta.
Mun mielestä tää on ihan kiva maa, kiva nähdä mutta mulla ei oo tarvetta tulla tänne enää uudestaan. Suhtautumiseen tosin varmasti vaikuttaa se, että oikeasti olisin voinu jäädä vaan Balille loppuajaks, sinne oon ehdottomasti menossa takaisin sooner or later, toivottavasti sooner haha.
Toissapäivänä isin ja mamin kanssa skypettäessä kerroin vähän mun tulevaisuuden suunnitelmista ja daddyn reaktio oli lähinnä "onko aurinko pehmentäny sun pään kun puhut ihan sekavia, missä pilvissä sä oikein leijut". Pilvistä en tiedä mutta suunnitelmia on, jonkun mielestä ehkä liikaakin. Suurin niistä on, että koitan saada raavittua kandin kasaan ensi vuonna, sen jälkeen ajattelin pitää about vuoden tauon ja tulla takas Aasiaan ilman mitään häiriötekijöitä kuten esim. opiskelua hehee. Järjenääni mun päässä kuitenkin vielä hiljaa huhuilee että ehkä sinne maisteriin asti pitäis pystyä, mutta niin kamala kiire mulla ei oo.
Suunnitelmat tosin saattaa muuttua matkalla moneen kertaan (pelkästään puolen vuoden aikana oon ollu lähössä ties minne) joten kattellaan, mutta tällä hetkellä fiilis on vahvasti sellainen että muualla on vielä paljon nähtävää.
Suunnitelmat tosin saattaa muuttua matkalla moneen kertaan (pelkästään puolen vuoden aikana oon ollu lähössä ties minne) joten kattellaan, mutta tällä hetkellä fiilis on vahvasti sellainen että muualla on vielä paljon nähtävää.
Mun sijainti on tällä hetkellä kahvila josta saa superhyvää jätskiä. Ehdoton plussa täällä on, että erilaisia kahviloita ja jätskipaikkoja on joka kulmassa, voisin siis elää pelkästään niillä ja skipata normiruoan kokonaan. Julia meni katsomaan nähtävyyksiä ja Wenla potee pientä mahakuumepöpöä vielä hostellissa. Vähintäänkin mielenkiintoinen bussimatka täältä Vietnamiin, Ho Chi Minhiin, siis starttaa kolmen tunnin päästä. Me + muut skandinaavit ollaan siitä hyvässä asemassa, että voidaan olla ilman viisumia Vietnamissa kaks viikkoo; aika monet muut on ns. jumissa täällä Phnom Penhissä koska kiinalaisen uudenvuoden takia immigrationit on kiinni ja viisumien saaminen kestää.
Päiviä suomeen on tällä hetkellä 17 että hui kamala. Tottakai kotiin on kiva tulla, ainakin käymään. Kamut jotka on palannu jo takas on kertonu kauhutarinoita siitä, miten kylmältä siellä tuntuu kun ei oo tottunut. Shortsit ja släpärit taitaa olla lämpimintä mitä mulla on mukana, joten mami, tuo mulle vaatetta ja paljon. Reippaana tyttönä olen myös alkanut hoitaa asioita, Kela mm. muisti mua ja ilmoitti että ellen pian ilmoita itsestäni, en ole enää oikeutettu suomen sosiaaliturvaan, nice. Asioiden hoitamisen oon tietty aloittanut tärkeimmästä eli kampaajan varaamisesta, mun tukan väri on tällä hetkellä kauniin vihreä ja tila muutenkin kuivempi ku Sahara konsanaan.
Päiviä suomeen on tällä hetkellä 17 että hui kamala. Tottakai kotiin on kiva tulla, ainakin käymään. Kamut jotka on palannu jo takas on kertonu kauhutarinoita siitä, miten kylmältä siellä tuntuu kun ei oo tottunut. Shortsit ja släpärit taitaa olla lämpimintä mitä mulla on mukana, joten mami, tuo mulle vaatetta ja paljon. Reippaana tyttönä olen myös alkanut hoitaa asioita, Kela mm. muisti mua ja ilmoitti että ellen pian ilmoita itsestäni, en ole enää oikeutettu suomen sosiaaliturvaan, nice. Asioiden hoitamisen oon tietty aloittanut tärkeimmästä eli kampaajan varaamisesta, mun tukan väri on tällä hetkellä kauniin vihreä ja tila muutenkin kuivempi ku Sahara konsanaan.
Ihanimmat uutiset hetkeen sain siskolta, joten Anu: jos luet tätä, miljoona pusua masulle.
Mä lähden hakemaan rinkkaa säilytyksestä, seuraavaks palaillaankin varmaan Vietnamista.
PS. Haluan Lidlin perunasalaattia
PS. Haluan Lidlin perunasalaattia
Terkuin,
Annukka