Angkor Wat, mun yksi lempparipaikka maailmassa, on siis valtava Angkorin rauniokaupunki Kambodzassa. Se oli Khmer-valtakunnan pääkaupunki aina 800-luvulta 1400-luvulle, ja tällä hetkellä alueella on yli tuhannen loistokkaan temppelin rauniot. Alueen päätemppeli on itse Angkor Wat, joka on tällä hetkellä maailman suurin uskonnollinen rakennus. Koko alueen laajuus on yli 400 neliökilometriä, joten pyöräiltävää Angkorissa oli PALJON. Kaikenkaikkiaan, Angkorin rauniokaupunki, yksi maailman seitsemästä ihmeestä oli kyllä maailman mahtavin paikka ainakin mulle.
Angkoria oli voinut kiertää myös esimerkiksi oman tuktuk-kuskin kanssa, mutta päätettiin reippaasti Annukan kanssa valita vieläkin halvempi vaihtoehto, eli vuokrata pyörät. Otettiin ainakin vuokraajan mukaan "paremmat" pyörät joissa oli vaihteet, ja maksettiin niistä aika paljon, eli 1,5 US dollaria per päivä. Noh, pyörien paremmuudesta en tiedä (rämisi ja kolisi polkiessa), mutta eteenpäin päästiin ja jopa ei-niin-temppelirakas Annukka innostui ympäriinsä fillaroinnista.
Day 1.
Aamulla herättiin siinä ennen yhdeksää, ostettiin pyöränkoreihin vettä ja lähdettiin pyöräilemään kohti Angkorin portteja. Jätettiin Thaimaan saarikierrokselta saapunut Jullu lepäilemään ystävänsä Wenlan kanssa, toipumaan matkan rasituksista. Aamulla ei onneksi ollut vielä kovin kuuma ja Sieam Reapin liikennekin on jokseenkin hallittavissa verrattuna vaikkapa Phuketiin tai Baliin. Ostettiin porteilta meille kolmen päivän lippu (vaihtoehtoina joko 1 tai 3 päivää), johon tuli oikein oma kuva. Minä olin reippaan turistin tavoin varustautunut Angkorin kartalla ja opaskirjalla, joten eka temppeli löytyi ongelmitta. Tässä vaiheessa siis pyöräilyä oli kertynyt alle jo miltei kymmenisen kilometriä. Ihan kuin pyöräilisi ruissiin, matkalla näkee muita iloisia pyöräilijöitä ja ilmassa on pienen innostuksen tuntua. Tiekin näytti jotakuinkin samalta, metsää ja välillä auringossa välkkyviä vesialueita.
Angkor Wat
Aloitettiin siis pienen kierroksen (the small circuit) kiertäminen. Temppelikaupunki on jaettu turisteja varten kahteen kierrokseen, jotka kattavat tärkeimmät temppelit. Isompi kierros vain olisi pakko kiertää autolla, sillä siihen ainakaan mun pyöräilykunto ei kyllä riittäisi. Ensimmäiseksi projektiksi pieneltä kierrokselta otettiinkin sitten alueen päätemppeli, valtava ja ruuhkainen Angkor Wat. Angkor Wat on kuvattu jopa Kambodzan lippuun, ja siitä tunnutaan täällä olevan todella ylpeitä. Temppeli oli tottakai uskomaton ja massiivinen. Tunnelmaa tosin häiritsivät hiukkasen innokkaat kiinalaiset turistilaumat ja koko turistijengin ilahtuneet kiljaisut sekä jatkuva kuvaaminen. Aikaa olisi temppelissä voinut käyttää vaikka kuinka paljon, mutta koko tilukset ja hiukan sisäosia kierrettyämme päätimme siirtyä eteenpäin, hiukan väljemmille vesille. Angkor Watin jälkeen seuraavana projektina olikin aamupala, Annukalle jätskiä ja mulle hedelmiä.
Bayon
Angkor Watista jatkoimme päättäväisesti eteenpäin, muutaman pienemmän temppelin ohi kohti Bayonia, tuhansien kasvojen temppeliä. Tästä temppelistä taisikin tulla sekä mun että Annukan lemppari. Temppeli ei kenties ollut yhtä massiivinen kuin itse Angkor Wat, mutta se oli tyhjä turisteista, sokkeloinen ja jännittävä. En uskaltanut päästää Annukkaa silmistäni hetkeksikään, koska tuonne olisi pieni ihminen helposti eksynyt. Kambodzan temppeleissä ei siis oikeastaan turva-aitoja tai muita sellaisia ole, on ihan sallittua kiipeillä melkein minkä tahansa pystysuoran muurin huipulla, omalla vastuulla tottakai. Temppelin holveja ja käytäviä asuttivat lepakot ja rotat, joita ei näkynyt mutta joiden ääni kuului selvästi. Temppelissä hauskaa olivat myös nimensä mukaiset tuhannet hymyilvet kasvot, joita temppelin torneihin ja parvekkeelle oli kaiverrettu. Bayonista jatkettiin ohi Angkor Thomin ja elefanttiterassin kohti seuraavia temppeleitä. Tässä vaiheessa jo lähes 20 kilometriä pyöräiltyämme päätimme pysähtyä syömään pieneen tienvarsikojuun (tottakai perus fried rice with chicken), jossa ruokahetkeä ilahdutti ehkä maailman iloisin pikku kambodzavauva.
Ta Keo
Ruuan jälkeen pyöräiltiin vielä Ta Keon pienemmälle temppelille. Okei, temppeli oli ehkä alueellisesti pieni, mutta sitäkin korkeampi. Kiivettiin hikipäässä karhukävelyä vähintäänkin hengenvaarallisia portaita pitkin ylös, aivan temppelin huipulle. Näkymät olivatkin onneksi kaiken kiipeämisen arvoiset. Mukavalta kambodzalaiselta mieheltä saimmekin kuulla Ta Keon olevan kaupungin vanhin temppeli. Aika hyvinsäilyneeltä se kyllä mun silmään näytti, ainakin korkeudessaan. Ta Keon jälkeen päätimme suunnata kohti kohtia ja kiertää huomenna pientä kierrosta vastapäivään, jotta näkisimmä kierroksen loputkin aarteet. Siinä vaiheessa kun kysyimme poliisisedältä reittiä ja näimme opaskyltin näyttävän 12 kilometriä Sieam Reapiin meinasi usko ja kunto loppua iltapäivän helteessä, mutta reippaastihan siitä selvittiin. Kaupungissa viimeinen stoppi oli vielä Snow Yogurt ja mulle oreopyörre. Siitä sitten hostelliin makoilemaan ja parantelemaan puutuneita pakaroita.
Day 2.
Kakkospäivä starttasi siinä kymmenen aikaan aamulla, ensin oli tosiaan vuorossa 15 kilsan pyöräily ekalle temppelille. Matkalla nähtiin paljon laihoja lehmiä laiduntamassa tien vieressä, orpokoteja, likaisia lapsia koulupuvuissa ja uskomattoman monta turisteja kuljettavaa tuktukia.
Banteay Srei
Kakkospäivän eka temppeli oli Angkorin vähiten kunnostettu eli eniten luonnontilassa oleva temppeli. Valtavia hopeisia puita oli kasvanut temppelin nurkkiin ja seiniin kaiverretut Apsara-tanssijat olivat kuluneita ja haalistuneita. Temppeli oli kuitenkin kiva, suht hiljainen ja aluetta sai kiertää rauhassa yli puiden juurten hyppien.
Ta Prohm
Temppelinä tämä oli isompi ja hienompi versio Banteay Sreistä. Hopeiset puunjuuret tekivät jänniä mutkia ympäri lohkareiden sekä holvikaarten ja tekivät temppelistä aika satumaisen näköisen. Tässä temppelissä ehkä huomionarvoisin juttu oli se, että itse Angelina Jolie on hypellyt täällä Lara Croftina Tomb Raiderissa. Muutamat oman elämänsä Lara Croftit kuvauttivatkin temppelillä itseään viidakkonaisposeerauksineen. Tässä temppelissä oli kyllä myös se vika, että temppeli on Angkor Watin jälkeen alueen suosituin, joten kiinalaisten ruuhka ja kikatus häiritsi tätäkin kulttuurikokemusta taas hiukkasen.
Pre Rup
Ta Prohmin jälkeen pidettiin ruokatauko perinteisen fried rice with chickenin merkeissä. Tämän jälkeen houkuttelin Annukan suuntaamaan vielä yhdelle temppelille. Poikettiin siis hiukan tieltä isolle kierrokselle ja ajeltiin pari ekstrakilsaa Pre Rupia kohti. Pre Rup tarkoittaa opaskirjan mukaan ruumiin kääntämistä ja temppeli koostuikin pienistä hautamausoleimeista. Tämäkin temppeli oli hurjan korkea, sai kiivetä varmaan miljoonat kaiteettomat portaat päästäkseen aivan temppelin huipulle. Temppelin huippua vartioivat suuret leijonapatsaat, joiden lomasta näki varmaan about koko Kambodzan maaseudun. Pre Rupin jälkeen olikin sitten edessä vielä noin 15 kilsan kotimatka, ja jo perinteeksi käynyt oreo snow yogurt. Huh, toinen päivä oli ihan yhtä loistava kuin ensimmäinenkin.
Okei lupaan että tämä suuri historian luento loppui tähän........ Muuten aika Sieam Reapissa on sujunut aikalailla mukavasti. Kaikista Aasian kaupungeissa, missä ollaan nyt vierailtu on tämä musta ehdottomasti kaikista mukavin. Köyhyys ei täällä näy samalla tavalla kuin muissa Kambodzan kaupungeissa, vaikka orpokoteja ja hyväntekeväisyyskouluja onkin paljon. Kambodzan ilmasto muistuttaa Suomen lämmintä kesää, iltaisin ja aamuisin on mukavan viileää. Ja kaupungin läpi virtaa kaikenlisäksi Aurajoki! Tai ainakin joku samantyyppinen puro, ilman jokilaivoja. Kotoisaa! Täällä on myös superrento baarikatu (kaljaa), joka on täynnä nuoria hippihousumatkaajia. Ja ihmisetkin on tosi ystävällisiä verrattuna Thaimaaseen. Enkkuakin khmerit puhuvat (sanottiin ekana cambot, mutta se on väärä termi), vaikka tosin eivät yleensä osaa lukea tai aika heikosti ainakin.
Mulla on tässä nyt vika Kambodzapäivä menossa ja toverini ovat jo jatkaneet matkaan Phnom Penhiin ja siitä Vietnamiin. Istun nettikahvilassa ja odottelen lentoani lähteväksi. Seuraava yö kuluukin sitten Bangkokissa lentokentällä ja saavun juuri parahiksi Bangkokiin thaikkuvaalien aikaan. Saa nähdä onko mellakoita. Joka tapauksessa, 5 päivää Suomeen ja täältä tullaan!
PS voitteko kaikki kaverit tulla moikkaamaan mua pikkulaskiaiseen ensi viikon torstaina!
Temppeliterkuin,
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti