ei oo kuvia

Jipii moi,

Hurjasti on taas tapahtunut kaikkea! Aika täällä, etenkin Puksussa, käy vähiin ja lopun fiiliksiä tässä alkaa tulla pikkuhiljaa itse kullekin, buhuu! Julia tänne ehtikin jo meidän lomasta tarinoida mutta kertaushan on opintojen äiti ja mitä näitä nyt on.

Sain mun ihanan Monan tänne kolme viikkoa sitten, tuliaisina iso määrä tarkasti etukäteen ilmoitettuja irttareita, ruisleipää ja vaikka mitä herkkuja. Mona ehti viettää mun kanssa täällä Puksussa vaan muutaman päivän, koska kaheseka startattiin meidän joululoma ottamalla ekaks kohteeks Krabi ja Ao Nang. Ao Nangin rannoilla oli suomalaisia enemmän kuin hietsussa ja paikka mun mielestä oli okei mutta etenkin noin joulun aikaan ja kovimalla sesongilla tosi turistituristi. Timetable in Thailand on huomattavan flexible, saatiin muistutus siitä jo ennen kuin päästiin kotipihaa kauemmas: oltiin vuokrattu meille minivan (isolla porukalla samanhintainen kuin ahdas paikallisbussi) joka tulikin ihan aikataulussa mutta tunnin paikoillaan pysymisen jälkeen ei se ollutkaan meidän menopeli. Meidän kaksi siivojanaista kuitenkin järkkäs meille lopulta kyydit ja joululoma pääsi alkamaan.

Krabilla mulla henkilökohtaisesti oli ohjelmassa vaan levyttämistä ja chillailua - pois phuketista = lomalla. Koska maailma on pieni, törmäsin rannalla mun lapsuudenkamuun Atteen sekä Aten kamuun, kieltämättä hieman hämmästyneenä ihmettelin että kuka ihme mua huutaa nimeltä .. Pojat oli ehtinyt tutustumaan Krabiin jo useamman päivän ja toimikin meille turistioppaina näyttäen kaikki tärkeät jutut kuten mm. baarikadun, joka tosin oli aika surkea! Poikien kautta tutustuttiin myös suomalaiseen matkaoppaaseen Marjaan, vinkki kaikille Krabille matkustaville: Marjan tourit on parhaita: plutiminen timanteilta näyttävien planktonien kaa on jotain mitä ei voi sanoilla selitää, ihan mahtavaa! Mun snorklauskokemukset Krabilla jatkui yhtä menestyksekkäästi kuin aikaisemmin täällä Phuketissa (miksei snorkkeli muka kellu?) eli tilanne pähkinänkuoressa: muut vielä lonkkarissa, minä vedessä, jellyfishit kimppuun ja auau sattuu. Uintimatkaa takas lonkkarille oli vaan ehkä 25 metriä mutta siinä niitten hittolaisten pistettävänä se tuntui ainakin kilometriltä. Mysteeri edelleen on miten (ainakin) yks niistä onnistu pistämään mua myös kieleen. Nää oli onneks niitä vaarattomia mutta hiton polttavia ja pistäviä just siinä hetkessä ..

Jouluaatosta Jullu jo kirjoittikin, omalta osaltani tyydyn sanomaan että ahkerasta yrityksestä ja muutamasta taisteluvammasta huolimatta en osaa edelleenkään breikata, kiitti thaikkubaaripojille kuitenkin hyvästä opetuksesta. Jouluaatto täällä oli kuitenkin vain päivä muiden joukossa, ilman isiä äitiä ja siskoja ei oo mun joulu.

Krabilta jatkettiin siis kaksuus Samuille. Mun ja Monan bunglaow maksoin 250 bahtia yöltä, se oli pieni, aivan rannalla ja siellä oli TORAKOITA.  Luultavasti koko bungalow-kylä heräs kun löysin yhden mun käden päältä. Kurpan luentomuistiinpanoillekin tuli käyttöö kun tilkittiin kaikki mahdolliset reiät uusien tuholaisten löytymisen estämiseksi. Samui oli OK mutta jälkeenpäin miettien olisin voinut olla senkin ajan Taolla. 

Tao<3 Ihanaihana, lemppari paikka koko Thaimaassa. Täällä mulle tuli olo etten sittenkään halua kotiin Suomeen. Tiedän ainakin minne palaan takaisin, toivottavasti jo ensi talvena hihiii.

Mua, Monaa ja muutamaa uutta suomalaista kamua haastateltiin myös rannalla BBC Travelleriin. Vähän epäilen miten järkevää tekstiä suollettiin muutaman changin jälkeen muttamutta.

Taolla vähän juhlittiin koska loma ja muuten hengailtiinkin tekemättä oikeastaan mitään. Siellä kuitenkin on kuulema yhdet maailman parhaimmista sukellusspoteista ja vaikka Tao toi mun mieleen Phi Phi:n, Taolla on muutakin aktiviteettia (jos joku jotain muuta kaipaa) kuin juhliminen.

Taolta jatkettiin Phanganille lautalla, jonka piti kestää puolitoista tuntia mutta joka kuitenkin kesti tuplat, voitte siitä ottaa mieliuvan millainen merenkäynti ja keinutus lautalla oli, ihanaa. Varoituksen sana keltaisista matkapahoinvointilääkkeistä: tuhtia tavaraa, mulle ei koskaan enää kiitos.

Uusivuosi siis otettiin vastaan kuuluisissa Full Moon partyissa, jälkeenpäin luin että meidän lisäks siellä oli pari hassua muuta, tarkemmin sanottuna 80 000 muuta. Ranta missä fullmoonit pidetään on about kaks kertaa Uittamon uimarannan kokoinen, vähän tungosta siis oli mutta ehdottomasti ihan sairaan siistiä! Lukuisista pelotteluista huolimatta meillä kaikilla kaikki sujui hyvin, itse kuitenkin kömmin bungalowiin ikkunan kautta koska avaimen haltija oli vielä bilettämässä. Vinkki kuitenkin muille, jotka fullmoonit aikoo testata: me ei ei koskettu magic mushroom bucketteihin ja suosittelen muille samaa

Jos jotain reissusta opin, niin sen, en että enää ikinä lähde reissaamaan seiskaa kauemmas uudenvuoden jälkeen. 7 tuntinen matka venyi kolmeentoista, suurin osa matkasta odoteltiin suratthanissa että bussi tulee, jos tulee. Vastaus siihen, tuleeko bussi on: come six come seven, don't matter party party. Mutku ei jaksa.

Viimeisin viikko Phuketissa onkin mennyt arkeen palautumisessa, salilla käyminen, oma suihku + sänky sekä ei niin kivana juttuna final examit on kuulunut ohjelmaan. Viime perjantaina meillä oli siis markkinoinnin esitys ja sen lisäksi että Fazer toi saksalaisten mieleen jotain aivan muuta, saatiin Tanjan kanssa (okei mun syy) aiheutettua sellainen hepuli, ettei kumpikaan pystynyt puhumaan muutamaan minuuttin mitään. Ylä-astetyylisellä hihityksellä siis esitys ei niin kunniakkaasti läpi. Sunnuntaina esitettiin taas, intercultrual communication ja jottei paluu arkeen olisi ollut liian pehmoinen, oli heti perään myös aineen final exam.

Maanantaina oli tauko finaleista eli lukemista lukemista, koska eilen oli pahaimainen ja hittolainenvihaan economics jonka ensimmäisen sivun aukaiseminen aiheutti lähinnä että "apuaosaakohanmuutnäämikseioomitäänhajua"-reaktion. Läpi kuitenkin ehkä pitäisi päästä. Tänään vuorossa oli skills for learning ja viimeisenä kaikista kovatöisin eli markkinointi jonka koe oli aika suuresta panostuksesta huolimatta aika haastava.

Nyt kuitenkin kaikki on ohi ja mä oon VAPAA! Koulu siis täällä Thaimaassa on ohi ja olo on että ihanaa ihanaa! Vaikka monet varmasti epäilevätkin, täällä koulun eteen on ihan oikeasti joutunut tekemään töitä enkä varmasti skillsiä lukuunottamatta olisi päässyt mistään kurssista läpi ilman opiskelua ja panostusta. Mitä oon kuullu, tää Phuketin yliopisto vaatii opiskelijoiltaan paljon enemmän kuin suurin osa muista AE:n kohteista kuten esimerkiks Bali.

Me lähdetään Rosan kanssa 14 päivä pois puksusta, ikävä tulee ja varmasti monta itkua koska tää tuntuu kodilta. Tietenkin oikee koti on suomessa mutta aina lomalta tänne palatessa on ollut sellanen kotiinpaluuihanafiilis.

Onneks tässä on vielä viikko aikaa Puksussa, nyt mä meen suihkuun ja juhlimaan, mä ja bangla, melkein kuukausi erossa, täältä mä tuuuun!

Ps. oikeesti kirjotin tän jo eilen mutta julkaisu jäi tälle päivällä hähä

Pps. Kuvia ei ole koska ei jaksa

 

Terkuin,
Annukka