keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ubud, paikka johon tahdon palata

Tehtiin Annukan kanssa yhden yön mittainen reissu Keski-Balille, Ubudin kylään. Minä, aka matkan kulttuurivastaava, tein vähän tutkimustyötä ja totesin että semirauhallinen Ubud voisi olla hyvä paikka vähän henkistyä ja nähdä vaikka temppeli tai pari. Bussimatka Ubudiin kesti Kutalta vain hiukan alle puolitoista tuntia ja matka oli helppo buukata halvalla Perama Tourin kojusta. Bussi ei kenties ollut mikään maailman mukavin (penkit olivat indomitoitettuja, ei ilmastointia), mutta bussi oli aikataulussa ja ikkunoista oli kiva katsella maisemia.

Ubud oli ihana. Se tunnetaan Balin kulttuurimekkana, joten kylässä oli paljon pikkupuoteja, joissa myytiin värikkäitä balilaisia käsitöitä ja erilaista taidetta. Myös paljon henkistä parannusta indotyyliin oli tarjolla ja tottakai kaikenlaisia paikkoja hierontaa ja rentoutumista varten. Suurimmat nähtävyydet kylässä taitavat olla apinametsä ja sen temppeli, riisipellot sekä taidemarkkinat.



Me aloitettiin meidän miniloma syömällä superhyvää intialaista. Tämän jälkeen mentiin sitten kävelemään sinne kuuluisaan Monkey Forestiin. Metsään vievää tietä vartioivat erilaiset irvokkaat apinapatsaat (yksi niistä näytti ihan Annukalta) ja apinoita hyppeli metsää lähestyttäessä jo parkkipaikalla ja talojen katoilla. Metsässä apinoita oli PALJON. Oltiin Annukan kanssa taas ihan elementissämme kun kuvattiin koko metsän hullua apinakuntaa. Nämä apinat olivat kyllä hc pahisapinoita. Varastivat turistien tavaroita, hyppivät niskaan, tappelivat ja kirkuivat. Annukan vesipullo vietiin ja yhdellä cheekyllä pikkuapinalla oli jo kädet Annukan laukussa. Myös kamerat ja kännykät tuntuivat olevan vaaravyöhykkeellä. Apinoilla tuntui olevan myös melko hmmm seksuaalisesti vapautuneet elämäntavat, koska parittelua harrastettiin muun muassa keskellä autotietä ja muutenkin kaikenlaisia sukupuolielimiin liittyviä projekteja apinoilla oli meneillään.







 Oli metsän keskellä Apinapyhäkkökin, johon pääsi sisään vain oikealla tavalla sidottu saronki päällä. Kuitenkin koko jännittävä apinapopulaatio vei ehkä hiukan kiinnostusta temppelin katselusta.



Illalla päätettiin mennä vielä kokeilemaan perinteistä Balilaista hierontaan. Hierontapaikka oli ihana ja hieronta parempaa kuin Thaimaassa koskaan. Meidän piti myös riisuutua ja pukea päällemme VALTAVAT unisex kertakäyttö alkkarit öljyhierontaa varten. Hieronnan jälkeen meillä tarjoiltiin herkullista teetä ja tuoreita hedelmiä, ja koska ulkona satoi päädyimme tunniksi juttelemaan erään hierojista, mukavan indotytön kanssa. Tyttö muunmuassa ihmetteli, miten Suomessa voi olla niin kylmä ja emmekö kuole kun käymme suihkussa tai vessassa. Kuulimme myös pienessä indokylässä kasvaneen hindutytön tarinoita tämän seikkailusta Singaporessa ja opimme muutenkin indouskonnoista ja erilaisista tavoista Balilla. Jutusteluhetken jälkeen meille vielä tarjottiin kyytiä kotiin, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Illalla syötiin vielä toinen herkkuateria tacoja ja vetäydyttiin guesthouseen katsomaan kauhuleffaa. Villiä elämää.

Seuraavana aamuna guesthousen jäätävän kylmän suihkun jälkeen kiertelimme Ubudin pääkatua ja kävimme kurkistamassa taidemarkkinoille, jotka kuitenkin olivat melko pienet vaikkakin ehkä näkemisen arvoiset. Ennen kuin suuntasimme bussiin Kutalle oli minun vielä päästävä näkemään kuuluisat riisipellot. Tehtiin sitten kompromissi ja mentiin syömään ravintolaan, josta oli hieno näkymä aurinkoisille rice fieldseille. Ravintolan henkilökunta varmasti ihmetteli kuvausinnostusta, joka meidät valtasi kun näimme Aasian ekat riisipellot. Nyt ainakin tietää mistä kaikki se iänikuinen riisi mitä täällä syödään oikein tulee.


Jos Ubud paikkana kuulosti tutulta, niin olette ehkä nähneett "eat, pray, love" -leffan tai lukeneet kirjan. Riisipelloilla ei kyllä näkynyt yhtään Javier Bardemia juoksentelemassa, mutta ainakin syöminen ja henkistyminen tuli hoidettua Ubudissa. Ja tasan kahden viikon päästä pääsen sitten toteuttamaan "love" -osuutta kotona Suomessa perheen, kamujen ja A-P:n kanssa. Hitsit, että aika menee nopeasti!

Henkistynein terveisin,

Rosa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti